KAUTE talks Näkökulmat Tapahtumat

Kolme näkökulmaa energiamurrokseen: Miten EU:n vuoden 2050 päästötavoitteisiin päästään?


EU:n Green Deal asettaa kunnianhimoisen hiilineutraalisuustavoitteen vuodelle 2050. Mitkä ovat kriittisimmät haasteet, jotka meidän on ratkaistava päästäksemme tavoitteeseen?

Rautkivi: ”Päästöt ovat tippuneet koronakriisin myötä viimeisen vuoden aikana noin seitsemän prosenttia maailmanlaajuisesti – lentoliikenne lopetettiin, teollisuutta ajettiin alas ja energiaa kulutettiin vähemmän. Jos haluamme saavuttaa vuoden 2050 tavoitteet, meidän pitäisi pystyä leikkaamaan päästöjä joka vuosi saman verran. Kun asiaa tarkastellaan 30 vuoden horisontilla, jokainen ymmärtää, kuinka valtavista muutoksista on kyse. Kriittistä on hyväksyä, että nykyisestä systeemistä pitää luopua.”

Johansson: ”Energiayhtiön näkökulmasta kenties isoin teknologinen haaste on sähkön liikuttaminen ajassa ja paikassa – sitä ei ole vielä toteutettu teollisessa mittakaavassa. Pelkästään päästöjä vähentämällä tavoitteeseen ei kuitenkaan päästä, vaan hiilidioksidia pitää pystyä myös ottamaan talteen ilmakehästä. Oman työni kautta näen myös tehottomuutta päästövähennysten hinnoittelussa eri sektoreilla. Sektoreiden väliset joustot ja esimerkiksi yhteinen markkinapaikka päästövähennyksille ohjaisi investointeja tehokkaimpiin keinoihin. Fakta on, että globaalilla tasolla investoidaan vielä enemmän fossiilisiin kuin uusiutuviin. EU:lla on nyt mahdollisuus ohjata elvytysrahat vihreään jälleenrakennukseen, mutta siinä haasteena on löytää projektit, jossa kuokka voidaan lyödä maahan tarpeeksi nopeasti.”

Liski: ”Nykyinen elämäntapamme on viritetty tiettyjen teknologioiden varaan. Kun haastamme nämä teknologiat, haastamme samalla elintapamme. Kysymys ei ole pelkästään tekninen ja taloudellinen, vaan myös poliittinen. Haasteen ydin on löytää oikeudenmukaiset tavat toisaalta rangaista vanhojen ja toisaalta tukea uusien teknologioiden käyttöä. Se on välttämätöntä siksi, että meillä ei ole valtiontaloudessa tarpeeksi liikkumavaraa pelkkien tukien varassa elämiseen. Tukia on käytettävä siihen, että uusista teknologioista aiheutuvia kustannuseroja tasataan esimerkiksi asuinpaikan ja sosioekonomisen luokan suhteen.”

Ranskassa on nähty keltaliiviliike, ja Suomessa liikennepolttoaineiden korotukset ovat herättäneet voimakasta vastustusta. Miten sosiaalinen oikeudenmukaisuus tulisi huomioida energiamurroksessa?

Rautkivi: ”Ratkaisuja pitäisi etsiä paikallistasolla. Ymmärrän hyvin, että turpeen polton lopettaminen herättää suurta vastustusta alueilla, jossa tämä teollisuuden muoto tarjoaa paikallisille ihmisille työn ja elannon. Yrityksillä ja yksilöillä on oltava mahdollisuus osallistua muutostöihin, mutta samalla on otettava huomioon niiden laajuus. Vuoropuhelun kautta on pystyttävä tuomaan vaihtoehtoja, jotka mahdollistavat asukkaille siirtymän turpeen poltosta vaikkapa bioenergiaan.”

Johansson: ”Toivon politiikkaa, joka mahdollistaa reilun muutoksen, jossa lähtökohtaisesti yksilön kannalta kestävät valinnat ovat aina niitä helpoimpia tehdä. Tarvitaan lisäksi suunnitelmallisuutta ja ennustettavuutta, jotta muutoksiin voidaan valmistautua hyvissä ajoin. Tiedän, että itse hyvätuloisena pyörällä töihin kulkevana henkilönä en ole se, johon polttoaineen hinnan korotukset ensimmäisenä koskevat. Rikkaissa länsimaissa on syytä tiedostaa, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnassa onnistutaan vain, jos suurin osa maailman väestöstä saadaan siihen osalliseksi.”

Liski: ”Meillä Suomessa toteutetaan tulonsiirtoja verotuksen yhteydessä eikä mikään estä toteuttamasta samanlaisia siirtoja päästöihin liittyen. Esimerkiksi eläkeläiset tai vähätuloiset voisivat saada vakiomuotoisen korvauksen päästömaksujen aiheuttamista tuloista. Kun viestitään heti alkuun, millä tavalla energiamurros tuottaa tulonsiirtoja, voidaan välttyä keskustelulta, jota keltaliivien kaltaiset liikkeet pyrkivät stimuloimaan. Päästöjen hinnoittelu on pätevä tapa ohjata teknologia- ja kulutusvalintoja ilman, että niihin puututaan viranomaistoimin. Löydämme automaattisesti yhteiskunnalle edullisimmat ratkaisut ja päästövähennykset tulevat hyväksytyiksi.”

Siirtymä nollahiiliseen yhteiskuntaan tarkoittaa suuria muutoksia energia-, liikenne- ja rakennussektoreilla. Kerro esimerkki ratkaisusta, jossa näet potentiaalia muutoksen aikaansaamiseksi.

Rautkivi: ”Sähköistyminen on mielestäni se juttu niin liikenteessä, lämmityksessä kuin energiantuotannossa. Kuluttajien rooli tulee kasvamaan seuraavan sukupolven aikana. Ihmisten tietoisuus päästöistä lisääntyy koko ajan, jolloin yrityksiltä ja brändeiltä vaaditaan yhä enemmän hiilineutraaliutta. Tämä tulee näkymään yhä pidemmällä tuotteiden elinkaarissa. Esimerkiksi kun autonvalmistajat asettavat tavoitteita hiilijalanjäljen pienentämiseksi, niillä on vaikutusta myös terästeollisuuteen.”

Johansson: ”Noin puolet maapallon energian kulutuksesta ja 40 prosenttia hiilidioksidipäästöistä syntyy lämmitysenergian tuottamisesta. Geoterminen energia on paikallinen, skaalautuva energian lähde – maankuoren sisällä on käytännössä rajaton määrä uusiutuvaa energiaa. Otaniemen syvälämpöhanke ja EGS-teknologia (enhanced geothermal energy) ovat esimerkki sovelluksista, joilla voidaan tuottaa energiaa teollisessa mittakaavassa ilman polttoon perustuvaa teknologiaa.”

Liski: ”Teknologioiden valinnassa on tärkeää löytää ratkaisu, joka mahdollistaa nopean reagoinnin eri innovaatioiden syntyyn ja teknologioiden edun suhteelliseen muuttumiseen. Olemme ehdottaneet päästökauppajärjestelyä, joka ei ota kantaa käytettyyn teknologiaan, vaan luo päästöille tietyn hinnan ja ohjaa kuluttajia tukemaan sillä hetkellä parhaita teknologioita.”

Perustutkimuksen siirtyminen käytännön sovelluksiksi kestää nopeimmillaankin vuosia. Mihin tutkimuksessa pitäisi seuraavaksi panostaa, jotta 2030-luvulla ja siitä eteenpäin meillä olisi käytettävissä ilmaston kannalta yhä parempia ratkaisuja?

Rautkivi: ”Isossa kuvassa pitäisi keksiä keinot, miten kestävästä kehityksestä tulee yhteiskunnalle itseisarvo, jota puolustetaan yli vaalikausien eikä siitä synny vastakkainasettelua. Miten turvekuljettaja pystyy tukemaan vihreää taloutta omissa investoinneissaan ilman, että hänen tarvitsee pelätä poliittista ilmapiiriä neljän vuoden päästä? Jos päästötavoitteisiin halutaan päästä, tämä haaste on ratkaistava joka puolella maailmaa.”

Johansson: ”Ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunta ovat niin isoja haasteita, että ne leikkaavat kaikki elämänalat. Keskellä isoja muutoksia on syytä kuitenkin muistaa, että ihmisten perustarpeet eivät ole muuttuneet sitten antiikin ajan filosofien. Teknologia mahdollistaa muutoksen, mutta ihmisten ja yhteiskuntien pitää tämä kriisi ratkaista. Mitä laaja-alaisemmin osaamme päätöksenteossa käyttää monitieteellisiä näkökulmia, sen parempi mahdollisuus meillä on onnistua. Tulevaisuuden innovaatiot syntyvät, kun eri alojen parhaat asiantuntijat pääsevät yhdessä tekemään sektorit ylittäviä ratkaisuja.”

Liski: ”Meidän tulisi tiedostaa, miten Suomeen voitaisiin rakentaa edellytykset kärki-innovaatioiden syntymiselle – se ei tapahdu julistautumalla jonkin teollisuudenalan kärkimaaksi. Innovaatiot ovat seurausta pitkäjänteisestä perustutkimuksesta, jonka lisäksi tarvitaan oikeanlainen ympäristö keksinnön kaupallistamiseen. Kenties kaikkein tärkeintä on kuitenkin houkutella maailmanluokan osaamista Suomeen töihin. Yliopistosektorin ja muiden huippuosaajia palkkaavien toimijoiden olisi hyvä viestiä, että täällä voi elää hyvää elämää ja saada hyvät ammatilliset työskentelyolosuhteet.”

Aalto-yliopisto ja KAUTE-säätiö kutsuvat sinut virtuaaliseen tilaisuuteen keskiviikkona 7.4.2021 klo 9–10.30. Tapahtumassa tässä jutussa haastatellut asiantuntijat jatkavat keskustelua nollahiilisestä yhteiskunnasta. 

Lue lisää ja ilmoittaudu tapahtumaan täällä! 

KAUTE talks x Aalto-yliopisto -webinaarisarja tuo tutkijat ja tutkimuksen soveltajat yhteen keskustelemaan uusimmasta tutkimuksesta ja sovelluksista ajankohtaisiin aiheisiin liittyen. Tapahtumasarja toteutetaan osana Tutkitun tiedon teemavuotta 2021. Tutkitun tiedon teemavuosi 2021 on opetus- ja kulttuuriministeriön, Suomen Akatemian ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan yhteinen hanke, jonka tavoitteena on tehdä tutkitusta tiedosta entistä näkyvämpää ja saavutettavampaa sekä tiivistää tutkitun tiedon parissa toimivien yhteistyötä.