Millaisissa ilmastoteknologioissa näet Suomella olevan eniten potentiaalia?
Jouni Keronen: ”Globaaleja markkinoita ja tulevia investointeja ajatellen merkittävin on ehkä vetyteknologia, siihen liittyvät erilaiset Power-To-X sovellukset, joissa sähköä muutetaan toiseksi tuotteiksi kuten polttoaineiksi, lannoitteiksi tai synteettiseksi ruoaksi. Toistaiseksi kaikki maat hakevat asemiaan markkinoilla ja Suomella on hyvät lähtökohdat sekä teknisiä ratkaisuja että laitevalmistusta ajatellen. Toinen merkittävä teknologia-ala on akkuteknologia, jossa Suomi onkin onnistunut profiloitumaan jossain määrin. Kolmas suuri mahdollisuus on biomateriaaleissa, joiden kysyntä kasvaa suuresti tulevina vuosikymmeninä.”
Paula Laine: ”Potentiaali syntyy yritystasolta, jossa meillä on kattavasti erilaisia ilmastoteknologioita kehittäviä yhtiöitä. Ilmastoteknologioiden potentiaali on laaja ja monipuolinen, koska itse ratkaistava haaste, eli ilmastonmuutos on niin läpileikkaava. Hiilineutraalissa tulevaisuudessa lähes kaikki yhteiskuntamme osa-alueet ovat ottaneet käyttöön uusia teknologioita. Asuminen, liikenne, ruoka, energiantuotanto – kaikkiin näihin liittyy uusia ilmastoratkaisuja ja siksi potentiaaliakin on niin monipuolisesti.”
Oras Tynkkynen: ”Suomen kannattaa rakentaa omien vahvuuksien varaan – meillä esimerkiksi osataan digitaaliset ratkaisut ja bioenergia. Toisaalta kannattaa katsoa, millä aloilla markkinat kasvavat eniten ja missä on vielä vähemmän ruuhkaa, esimerkiksi negatiivisten päästöjen tekniikoissa. Innovaatiot kannattaa myös ymmärtää laveasti; kyse ei ole vain tekniikasta, vaan myös liiketoimintamalleista ja sosiaalisista innovaatioista.”
Mitkä ovat suurimmat esteet lupaavien ilmastoteknologioiden tuomisessa markkinoille?
Chad Frischmann: ”Ensimmäinen tekijä on fossiilisiin polttoaineisiin pohjautuvien teollisuuden alojen asema markkinoilla. Toinen tekijä on tieto – meidän pitää levittää tietoa tehokkaammin. Mitkä ratkaisut ovat jo olemassa ja saatavilla? Jos odotamme tulevaisuuden teknologioita, menetämme tilaisuuden investoida ja kiihdyttää olemassa olevien ratkaisujen käyttöönottoa. Meidän täytyy ymmärtää niitä teknologioita ja käytäntöjä, jotka ovat olemassa ja saatavilla, skaalautuvia, tieteellisesti pitäviä ja taloudellisesti vastuullisia. Kolmanneksi meidän täytyy luoda edistyksellisempiä käytäntöjä ja taloudellisia mekanismeja, jotka siirtävät taloudellisia tukia aloilta, jotka ovat osa ongelmaa aloille, jotka ovat osa ratkaisuja.”
Jouni Keronen: ”Pitkällä tähtäimellä suurin kirittäjä on riittävä hiilidioksidin hinta, joka rankaisee saastuttavia ratkaisuja ja palkitsee puhtaita. Tällä hetkellä hintataso ei vielä ole riittävä tarvittavien teknologioiden laajamittaiseen käyttöönottoon. Oikein kohdennetuilla tukimekanismeilla olisikin tärkeä rooli. Ja tämän lisäksi tarvitaan varmistettu kysyntä pioneerituotteille – biopolttoaineiden sekoitevelvoite oli hyvä esimerkki tästä.”
Paula Laine: ”Uusien ilmastoratkaisujen markkinoille pääsyyn vaikuttavat muun muassa sääntely suoraan ja investointiympäristön kannusteiden kautta, teknologian kustannuskilpailukyky, suorituskyky ja luotettavuus. Riippuen teknologiasta, pullonkauloja voi olla missä tahansa näistä. Kun tavoitteena on vauhdittaa ilmastoteknologioiden käyttöönottoa, hyvin tärkeää on sääntely-ympäristö, jossa kehitys on kovassa vauhdissa, mutta prosessit vaativat oman aikansa. Rahoituksellisena pullonkaulana voi olla uuden teknologian kaupallinen skaalaus, joka edellyttää merkittäviä panostuksia vaiheessa, johon liittyy vielä riskejä. Tällaisissa pullonkauloissa valtio voi olla täydentämässä myös saatavilla olevaa rahoitusta.”
Oras Tynkkynen: ”Uusille ratkaisuille tarvitaan kotimarkkinoita, mutta Suomi on pieni maa, jossa aina ei uskalleta kokeilla rohkeasti uutta. Uusien ratkaisujen käyttöönottoa hidastaa myös vanhoja ratkaisuja edustavien tahojen jarrutus. Lisäksi ilmaston kuumentamisesta ei vieläkään joudu maksamaan täyttä hintaa – ja runsaspäästöisiä ratkaisuja jopa tuetaan verovaroin.”
Mitkä kriittiset teknologiat tarvitsisivat yhä enemmän huomiota, rahoitusta tai tutkimusta?
Chad Frischmann: “Usein vähemmälle huomille jää ruokajärjestelmämme – miten tuotamme ja kulutamme ruokamme ja miten käytämme maata. Yksi avaintekijä metsien häviämisessä on maankäyttö ruoantuotannon tarkoituksiin. Ruoantuotanto, maanviljelys ja maankäyttö tuottavat karkeasti noin 24 prosenttia maailmanlaajuisista kasvihuonekaasuista. Monesti vähemmälle huomiolle jää myös ruokahävikki: 30-40 prosenttia kaikesta tuotetusta ruoasta päätyy hävikkiin. Tämä luo hirvittävän määrän turhia päästöjä.”
Jouni Keronen: ”Vety ja Power-to-X-sovellukset, biomateriaalit, uudet ruuantuotantotavat sekä hiilen talteenotto ja varastointi. Hiilen talteenotossa tulisi kiinnittää teknisen sidonnan lisäksi enemmän huomiota myös erilaisten materiaalien kykyyn ja mahdollisuuksiin sitoa hiilidioksidia ja sen pitkäaikaiseen varastointiin.”
Paula Laine: ”Erinomaisia kohteita TKI-rahoitukselle löytyy kunnianhimoisista hankkeista hyvin monella osa-alueella. Muun muassa vetytalouteen ja hiilensidontaan liittyy vielä paljon tutkimus- ja kehitysvaiheessa olevaa työtä, jonka vauhdittaminen on tärkeää.”
Oras Tynkkynen: ”Sähköntuotannossa tarvittavat tekniikat alkavat olla jo hyvin kasassa, mutta lämmöntuotannossa ja sähkön varastoinnissa riittää vielä töitä. Myös raskaassa tieliikenteessä ja lento- ja meriliikenteessä pitää tahtia kiihdyttää olennaisesti. Isoja haasteita liittyy lisäksi teollisuuden, maatalouden ja ruuantuotannon vähäpäästöisiin ratkaisuihin sekä hiilen kierrättämiseen ja negatiivisiin päästöihin.”
Mikä on globaalilla tasolla suurin saavutuksemme tähän mennessä ilmaston lämpenemisen pysäyttämisessä, ja mikä kaipaisi erityisesti huomiotamme juuri nyt, Chad Frischmann?
”Mielestäni se mitä näemme tällä hetkellä energiasektorilla, on suuri saavutus ilmaston lämpenemisen pysäyttämisessä, sillä meidän tarvitsee päästä mahdollisimman lähelle 100 prosenttisesti vihreää uusiutuvaa sähköverkkoa. Se vaikuttaa esimerkiksi rakennuksiin ja liikenteeseen – täysin sähköinen autokanta on hieno asia, mutta jos energia on tuotettu fossiilisilla polttoaineilla, se ei tule olemaan hyvä ilmaston lämpenemisen kannalta. Olen sitä mieltä, että sähkötuotantosektorin kehitys on todella innostavaa ja näyttää, että voimme olla menossa kohti toivomaamme tulevaisuutta.
Ensiksikin meidän tulisi haastaa johtajat, jotka kääntävät katseensa toiseen suuntaan ilmastoasioissa tai vain toistavat, mitä heille sanotaan. Toiseksi meidän täytyy luoda verkosto, joka yhdistää kaiken sen hienon työn, jota ratkaisujen suhteen on jo tehty. Meillä täytyy olla tietolähde, joka on ilmainen, avoin, julkinen ja perustuu dataan. Mielestäni se olisi tärkeä askel ilmaston lämpenemisen pysäyttämisessä, sillä se auttaisi meitä ymmärtämään, mitkä saatavilla olevat vaihtoehdot ovat relevantteja ja skaalautuvia. Kolmanneksi politiikkaa ja rahoitusmekanismeja on muutettava niin, että ne tukevat täysimääräisesti uusiutuvaan talouteen perustuvaa tulevaisuutta.”
Webinaarin kieli on englanti.