Hajuton ja mauton voi olla kulttuurihistoriallisesti arvokas. Nytkin varsin tavallisen oven takaa paljastuu ainutlaatuinen arkisto, joka koottiin Aalto-yliopiston muotoilun professorin Anna Valtosen johdolla. KAUTE-säätiön tuki mahdollisti arkiston digitoinnin.
Nokia Design Archivea voi tutkia myös kotikoneelta, mutta olemme saapuneet pääkallopaikalle, Otaniemeen. Oppaanamme toimii Aalto-yliopiston tutkijatohtori ja muotoilun historioitsija Kaisu Savola, joka liikkuu arkiston hyllyväleissä tottuneesti. “Mä katson, missä olisi jotain mielenkiintoista”, Savola toteaa nostellen arkistokoteloita sivupöydälle.
Hetken kuluttua arkistot ovat avautuneet, kirjaimellisesti, ja pöytälevy täyttyy prototyypeistä, aidoista tussiluonnoksista ja luonnoskirjoista. Onpa mukana myös pino papereita, jotka paljastavat, että jo vanhoina hyvinä Nokia-aikoina mietittiin, miten kehonmittauksiin voisi käyttää puhelinta.
Tutkimusryhmä on tehnyt valtavan työn. “Arkisto itsessään sisältää 20 000 kohdetta, mutta luetteloimme niistä 700 digitaalista arkistoa varten. Ne olennaisimmat.” Savola muistuttaa, että nyt tarkastellaan muotoilun näkökulmaa. “Jos olisimme saaneet materiaalin käyttöliittymäsuunnittelijoilta tai markkinointitiimiltä, se olisi ihan erilaista.”
Tutkimattomia ovat Nokian muotoilun tiet
Ulkona vihmoo, mutta arkistossa on ihanan tunkkaista. Se tarkoittaa sitä, että nämä palaset suomalaisen muotoilun historiaa ovat turvassa. Onneksi professori Anna Valtonen vastasi puheluun, jossa entinen kollega Nokialta tarjosi muotoilun arkistoja hänelle. Materiaali siirtyi pikavauhtia Aalto-yliopiston omistukseen, ja lopulta sen järjestämiseen ja tutkimiseen haettiin rahoitusta Suomen Akatemialta.
Kaisu Savola päätyi hankkeeseen onnellisen sattuman kautta. “Professori Valtonen etsi ihmisiä tutkimusryhmään, ja minua suositeltiin. Istuimme alas juttelemaan aiheesta, ja sitten olinkin jo mukana kirjoittamassa rahoitushakemusta”, Savola naurahtaa. Historioitsijana häntä kiinnostavat yhteiskunnallisemmat aiheet, mutta aineiston nähtyään hän innostui: “Mietin, että ‘Vau, eipä ole Nokiaa katsottu tästä suunnasta aiemmin.’”
Tutkimusryhmään kuului Valtosen ja Savolan lisäksi suosituksen antanut professori Guy Julier, Michel Nader Sayún, Pauli Pakarinen ja Lu Chen. “Oli onnekasta päästä mukaan, sillä en olisi koskaan keksinyt tätä aihetta itse. Olen oppinut valtavasti uutta”, hän iloitsee.
Ihmisten arkisto
Savola kertoo aineiston opettaneen hänelle aivan uudella tavalla sen, kuinka teknologinen kehitys lähtee ihmisistä. “Se ei ole mikään itsestään etenevä voima. Me ihmiset päätämme, mikä teknologia vie milloinkin voiton, minkälaisiin teknologioihin sijoitetaan ja millaisia teknologioita valtiot lähtevät tukemaan?” hän toteaa. Savolan mukaan nämä prosessit ovat hyvin inhimillisiä.
Myös Nokia Design Archivessa on lopulta kyse ihmisistä. Se nostaa muotoilijat valokeilaan. “Esimerkiksi kysymys päätöksenteosta on mielenkiintoinen. Miten muotoilijat otetaan mukaan päätöksentekoon vai otetaanko? Se ei ole itsestään selvää”, Savola pohtii. “Toisaalta muotoilijalla voi olla rajattomasti valtaa työnsä kautta. Kun muotoilu pääsee osaksi arkea, sen vaikutusvalta on mieletön.”
Sisäinen ristiriita lennätti Lontooseen
Myös Kaisu Savolan oma tutkimusote on inhimillinen. Esimerkiksi väitöskirjassaan hän tutki suomalaiseen muotoiluun vaikuttaneita arvoja 1960-1970-luvuilla. “Silloin ruvettiin käymään julkista keskustelua muotoilun tarkoituksesta. Sotien jälkeisiä sukupolvia kyllästytti muotoilun kapitalistiset lähtökohdat”, Savola kertoo.
Jotain samaa on Kaisu Savolan omassa tarinassa. Hän ehti opiskelemaan keramiikkataidetta kandin tutkinnon verran, kunnes kitka kasvoi. “Huomasin sisäisen ristiriidan. Olimme nuoria ihmisiä, jotka lukivat mediasta ylikulutuksesta ja luonnonvaroista, mutta se ei näkynyt mitenkään opinnoissa.” Savola ei enää uskonut, että voisi muuttaa maailmaa keraamikkona.
Kun hän sitten löysi mutkien kautta muotoilun historian oppiaineen, palaset loksahtivat paikoilleen. “Tein maisteriopinnot Lontoossa, jossa sain opiskella itselle merkityksellisiä asioita. En halua olla muotoilija, mutta minua kiinnostavat muotoiluun liittyvät asiat kuten kulutus, teknologinen kehitys, muotoilijan luovuus ja ihmisten arkipäivä.”
Työssään historioitsijana Savola saa tehdä sitä mistä nauttii: lukea ja kirjoittaa sydämensä kyllyydestä.
Arkiston suosio ei yllättänyt
Nokia Design Archive avattiin 15.1.2025, ja jo ensimmäisen viikon aikana Aalto-yliopiston projektisivulla oli vieraillut yli 17 000 kävijää. Digiarkistossa vierailijat laskettiin kymmenissä tuhansissa. Helmikuun lopulla nettisivuilla on käyty jo 200 000 kertaa. Kaisu Savola kertoo, että suositutkin hankkeet keräävät yleensä vain muutamia satoja käyntejä.
Työryhmälle suosio ei tullut yllätyksenä. “Minulle oli alusta asti selvää, että tämä on iso juttu. On selvää, että niin merkittävä yhtiö kuin Nokia herättää kiinnostusta”, Savola sanoo. “Mutta se kyllä yllätti, miten vähän aiheesta on uutisoitu Suomessa.” Maailmalla juttuja on tahkottu tuhatmäärin, mutta kotimaiset loistavat poissaolollaan.
KAUTE-säätiön apuraha avasi arkiston ovet
Neppailemalla erilaisia palluroita ruudulle lävähtää Linnanmäen vuoristoradassa kuvattu mainos onnellisista ihmisistä kännykkä korvalla. “Kukapa meistä ei olisi samaistunut tähän kuvastoon!” Savola nauraa. Digiarkisto on rihmastomainen kokonaisuus, joka pitää vierailijan otteessaan.
Savola kertoo, että arkiston kohderyhmiä on useita. Esimerkiksi yrityspäättäjät voivat hyödyntää arkistoa pohtiessaan muotoilun roolia organisaatioissaan. Mutta terveisensä arkisto lähettää myös keräilijöille ja nykyisille nelikymppisille, jotka pääsevät nostalgisoimaan plaraamalla 1990-luvun mainosmateriaaleja.
KAUTE-säätiön rahoitus mahdollisti verkkosivuston kehittämisen. Säätiön strategiaan Nokia Design Archiven tukeminen sopi hyvin, sillä erilaisten tiedonlevittämishankkeiden rahoittaminen on yksi sen ydintehtävistä. “Ilman digitointia arkistoon pitäisi tutustua täällä Otaniemessä, ja olisihan se paljon vaikeampaa”, Savola sanoo.
KAUTE-säätiön apurahalla Aalto-yliopisto palkkasi myös kaksi huipputekijää konseptoimaan digitaalista arkistoa. “Michel Nader Sayúnin ja Lu Chenin roolia ei voi korostaa liikaa!” Arkiston visualisointi oli Chenin erikoisalaa. “Minulla ei ole sellaiseen minkäänlaista osaamista”, Savola toteaa.
Nokia Design Archive onkin osoitus myös tutkimuksesta, joka on kokoaan suurempi. Se on yhdistänyt ihmisiä, kuten kunnon Nokian kuuluukin. “Työskentely yhdessä muiden kanssa on valtavan arvokasta”, Savola päättää.