“Ruokaa tuotetaan tällä hetkellä määrällisesti tarpeeksi, mutta se jakautuu epäoikeudenmukaisesti. Nykyiset ruuantuotanto ja -jakeluketjut ovat tulevaisuuden kannalta kestämättömiä. Siksi tutkin, miten ne voisi järjestää uudella tavalla. Olen perehtynyt esimerkiksi ruokapiireihin, joissa paikallinen ruoka siirtyy ilman välikäsiä tuottajalta kuluttajalle. Näin viljelijä voi ennakoida tuotteidensa menekin, ja ostajat voivat kertoa tarpeistaan suoraan tuottajalle.
Jotta ruokapiirien toiminta ja ruuan tasapuolinen tuotanto olisi mahdollista, meidän pitäisi monipuolistaa käsitystämme taloudesta. Ruokapiirit ja -osuuskunnat luovat uusia talouden käytäntöjä ja tapoja tehdä toisin. Ne ovat hyviä esimerkkejä yhteisötaloudesta, joka ei istu perinteiseen ajatukseen kuluttajista ja tuottajista. Ruokaosuuskunnissa ihmiset huolehtivat yhdessä viljelyksistään, ja sato jakautuu osuuskuntalaisten kesken. Ruokapiirit ja -osuuskunnat eivät nojaa yksilön vastuuseen, vaan auttavat kuluttajaa muuttumaan osana yhteisöä. Tuottajan ja kuluttajan perinteiset roolit sekoittuvat.
Ruokapiirit ovat monesti sellaisten ihmisten perustamia, jotka eivät näe kaupan hyllyillä itselleen vaihtoehtoja. Myyntiin päätyvät tuotteet kulkevat markkinatalouden rattaiden läpi, ja kuluttajan yhteys ruuantuottajaan on usein olematon. Ruokapiirien avulla voidaan tukea suoraan viljelijää, joka elää nykyisessä järjestelmässä valtion tukien ja markkinahintojen vaihtelun ehdoilla.
”Kun jokin ilmiö kasvaa suureksi, tutkimuksen on huomioitava se.”
Olen ollut mukana perustamassa ruokaosuuskuntaa Helsinkiin. Olen siis samalla tutkija ja aktivisti. Minulle on tärkeää, ettei ihmisen suhde luontoon katoa, ja ruoka pitää suhdetta yllä. En pidä siitä ihmiskeskeisestä ja markkinatalouslähtöisestä tavasta, jolla katsomme ruuantuotantoa ja luontoa. Ruoka on tällöin ensisijaisesti kulutushyödyke ja luonto resurssi. Lisäksi vallalla on futuristinen ajattelutapa, jossa ruuantuotannon haasteisiin vastataan uusilla, jännittävillä tuotteilla. Esimerkiksi lihankorvikkeet ovat toki tärkeitä, mutta ne eivät luo systeemistä muutosta. Ne eivät kyseenalaista ruokajärjestelmää, vaan ohjaavat kulutusta uusille alueille.
Kyse ei ole siitä, selviääkö ihmiskunta, vaan siitä, miten se selviää. Voimme elää laboratorioissa kasvattamassa ruokaa, mutta minusta se kuulostaa aika kurjalta kodilta. Siksi meidän tulisi ymmärtää, että markkinatalous on vain yksi talouden muoto. Sen lisäksi tarvitsemme esimerkiksi ruokaosuuskuntia, mutta niiden kaltaista toimintaa ei nykyään tueta. Minua kuitenkin lohduttaa ajatus siitä, että tutkimus ja politiikka seuraavat aina ilmiöitä. Kun jokin ilmiö kasvaa suureksi, tutkimuksen on pakko huomioida se.”
1. Mitä alallasi pitäisi tutkia seuraavaksi? Miksi?
“Taloustieteilijänä näen, että talouden uudelleenorganisoinnin lisäksi meidän pitäisi tutkia työtä nykyistä monipuolisemmin. Yhteiskunnassa painotetaan palkkatyötä, vaikka sen ohella jää paljon työtä näkymättömiin. Esimerkiksi juuri ruokapiirit tai kansalaisten järjestämät pop-up-tapahtumat toimivat vapaaehtoisvoimin. Jako palkka- ja vapaaehtoistyön välillä on liian mustavalkoinen. Työn käsite kaipaisi uudelleenmäärittelyä.”
2. Mikä tai kuka on viimeksi avartanut mieltäsi tutkimuksen saralla?
“Kuuntelin vähän aikaa sitten Farmer to Farmer -podcastia, jossa haastateltiin yhdysvaltalaista sienitutkijaa. Hän myy sieniä, jotta voisi tutkia niitä. Kerran tämä tutkija heitti erään sieni-itiöstön roskikseen, mutta se kiemurteli takaisin toimistoon, jolloin toinen itiöstö hyökkäsi sen kimppuun. Tutkija tutki tiiminsä kanssa asiaa ja tajusi, että sienen puolustusmekanismista voi kehittää antibioottia. Tutkija hakee antibiootille nyt patenttia, mutta lääketeollisuus on noussut häntä vastaan. Jos on olemassa luonnollinen tapa tuottaa antibioottia, mihin tarvitaan lääkefirmoja? Tutkijan kertomuksen myötä tajusin olevani oikealla alalla. Luonnon mekanismien voima on mieletön.”
3. Minkä villin unelman tahtoisit tutkimustyössä toteuttaa, jos raha ei olisi este?
“Suomessa on puhuttu paljon huipputalousyksikön perustamisesta, joka siivittäisi talouskasvua. Taloutta pitäisi mielestäni tarkastella muidenkin kuin vain taloustietelijöiden näkökulmasta, sillä se koskettaa kaikkia. Haluaisin perustaa poikkitieteellisen “uuden talouden” tutkimusyksikön. Siellä olisi töissä ihmisiä eri tieteenaloilta: antropologeja, yhteiskuntatieteilijöitä, historioitsijoita, sosiologeja, taiteilijoita, toki myös taloustieteilijöitä. Tarvitsemme uudenlaisen, kestävämmän talouden tutkimusta todella kipeästi.”
Avarra mieltäsi aiheesta lisää:
“Tällä hetkellä suosikkipodcastini on Upstream, koska se tarjoaa markkinataloutta laajempia näkökulmia talouteen. Podcastissa esitellään talouden vaihtoehtoisia muotoja esimerkiksi ruokaan liittyvien teemojen kautta, mutta sivutaan myös monia muita aloja.”
Seuraa avartajaa Twitterissä: @kalliogalina
KAUTEn Avartajat-juttusarjassa esitellään säätiön rahoittamien tutkijoiden uusia ja mielenkiintoisia tutkimusavauksia. Sarjan jutut tarjoavat tuoreita näkökulmia ajankohtaisiin ja nouseviin ilmiöihin kaupallisten ja teknillisten tieteiden aloilta.