Riski verensiirron aiheuttamasta infektiosta nähdään usein suurempana kuin on tarpeellista.
Kun ihmisiltä kysytään, mitä riskejä he liittävät verensiirtoihin, tyypillinen vastaus on, että he pelkäävät saavansa infektion.
Usein luullaan, että verensiirrosta saadut infektiot olisivat yleisiä. Riski saada verensiirrossa bakteeri tai virus on kuitenkin todellisuudessa häviävän pieni. Vaikka siirrettävä veriyksikkö sisältäisikin taudinaiheuttajan, verensiirto ei tällöinkään automaattisesti johda tartuntaan. Riskiin saada infektio vaikuttavat monet tekijät liittyen verenluovuttajaan, verensiirron saavaan henkilöön, verensiirtoon sekä siihen, mistä taudinaiheuttajasta on kyse.
Harhakäsityksiä liittyy myös siihen, minkä maiden asukkaat voivat luovuttaa verta. Moni uskoo edelleen, että 80- ja 90-luvuilla Iso-Britanniassa, Ranskassa ja Irlannissa asuneet eivät saisi luovuttaa verta maissa tuona aikana levinneen hullun lehmän taudin vuoksi. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto on kuitenkin arvioinut, että tartuntariski tänä päivänä olisi epätodennäköinen ja lopettanut luovutuskiellon.
Verensiirrot ovat tärkeä osa modernia lääketieteellistä hoitoa ja arvioiden mukaan lähes jokainen tarvitsee verensiirron jossain kohtaa elämäänsä. Vaikka monet pelkäävät saavansa verensiirrossa infektion, riski on tosiasiassa lähes olematon.
Tutkijablogissaan KAUTE:n apurahansaaja Theresa Kaudela kumoaa kolme yleistä harhakäsitystä verensiirtojen infektioriskeistä. Lue koko englanninkielinen blogiteksti täältä.
Theresa Kaudela on diplomi-insinööri, joka on opiskellut biolääketiedettä ja molekyylianalytiikkaa Itävallassa. Tällä hetkellä hän suorittaa tohtoriopintojaan Helsingin yliopistossa. Lisätietoja Theresan työstä Helsingin yliopiston tutkimusportaalissa: Theresa Kaudela – Helsingin yliopisto
Tutkijablogeissa KAUTE:n apurahansaajat kertovat omin sanoin tutkimuksestaan.