Webinaari pidettiin 5. toukokuuta ja sen juonsi Tekniikan Akateemisten Jussi-Pekka Teini. Pääpuhujana kuultiin Chad Frischmannia Project Drawdownista. Lisäksi läsnä oli paneeli suomalaisia ilmastoammattilaisia: Climate Leadership Coalitionin toimitusjohtaja Jouni Keronen, Ilmastorahasto Oy:n toimitusjohtaja Paula Laine ja ilmastopolitiikan asiantuntija Oras Tynkkynen.
Mitä ”drawdown” tarkoittaa ja miten voimme saavuttaa nollapäästöt? Tapahtuman avasi Project Drawdownin tutkimusjohtaja Chad Frischmannin esitys.
”Drawdown tarkoittaa sitä ajankohtaa, jolloin kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä alkavat laskea vuosi vuodelta.”
Frischmann esitteli laajan valikoiman enimmäkseen käyttäytymisperusteisia ratkaisuja tähän pisteeseen pääsemiseksi. Mukana olivat muun muassa energia, maankäyttö ja ruokajärjestelmäratkaisut.
”Kaikilla näillä ratkaisuilla on etuja sekä ihmisten että planeetan terveydelle. Mutta tämä toimii vain kokonaisuutena: meidän ei pitäisi nähdä näitä ratkaisuja hierarkkisena järjestelmänä, vaan ekosysteeminä. Kaikki nämä ratkaisut liittyvät myös kestävän kehityksen tavoitteisiin.”
Miten uusia teknologioita saadaan markkinakelpoisiksi?
Esityksen jälkeen tapahtuma avattiin paneelikeskustelulle suomalaisten asiantuntijoiden kanssa. Keskustelun aiheena oli kypsien ratkaisujen vertaaminen vielä keskeneräisiin.
Avatakseen keskustelun juontaja Jussi-Pekka Teini lainasi kansainvälisen energiajärjestön pääjohtaja Fatih Birolia, joka puhui Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin 23. huhtikuuta pidetyssä ilmastohuippukokouksessa, arvioiden, että ”noin puolet teknologioista, joita tarvitsemme saavuttaaksemme nollapäästöt vuoteen 2050 mennessä, täytyy tulla teknologioista, jotka eivät ole vielä valmiita markkinoille”.
Jouni Keronen korosti biopolttoaineiden roolia energiasektorin muutoksessa ja muisteli Nesteen biopolttoaineiden menestystarinaa – hanke, joka alkoi Suomessa jo 1990-luvulla. ”Suomi otti myös ensimmäisenä käyttöön hiiliveron.”
Jouni Keronen esitti Frischmannin puheenvuoron yhteenvetona kolme suurta tulevaisuuden muutosta omasta näkökulmastaan: sähköntuotannon muutos, kiertotalous ja maankäyttö ja luontoon perustuvat ratkaisut.
Keskustelu kääntyi rahoitukseen ja Ilmastorahaston toimitusjohtaja Paula Laine muistutti, kuinka tärkeää on ajatella investointeja olemassa olevaan teknologiaan. Erityisesti tutkimus- ja kehitystoiminnassa: ”Matkapuhelinten maailmanlaajuinen levinneisyys nousi noin 80 prosenttiin jo vuonna 2010. Mutta kuten me kaikki tiedämme, tulevina vuosina tapahtui edelleen merkittävää tutkimus- ja kehitystyötä sekä mobiiliteknologian kehitystä.”
Esimerkin teknologisesti täysin uusista tavoista ilmastonmuutoksen torjumiseksi Laine nosti esille suomalainen teknologiayrityksen Solar Foodsin. Tästä huolimatta hän painotti, että on tärkeää muistaa kuinka useimmissa tapauksissa jopa täysin uudet ratkaisut täydentävät usein jo olemassa olevia ratkaisuja.
Oras Tynkkynen piti tärkeänä kysymystä markkinoiden organisoinnista: ”Markkinat ovat sitoutuneet hiiltä edistäviin ratkaisuihin. Erilaisia rajoituksia poistamalla monista tällä hetkellä epäkäytännöllisistä ratkaisuista tulisi välittömästi käyttökelpoisia.”
Esimerkkinä tästä Tynkkynen käytti betonin tuotantoa – kuinka siitä syntyy paljon päästöjä, mutta toisaalta kuinka markkinoilla on jo vähäpäästöisempiä vaihtoehtoja olemassa.
Onko markkinoilla tilaa Suomelle?
Oras Tynkkynen hahmotteli Suomen asemaa ja mahdollisuuksia markkinoilla ja ehdotti kahta mahdollista lähestymistapaa: Ensinnäkin suomalaiset yhtiöt voivat löytää markkinaraon jo vakiintuneilla markkinoilla, esimerkiksi erikoistumalla tuulivoimaan, mutta arktisissa olosuhteissa. Toinen lähestymistapa on yrittää löytää todellinen kilpailuetu. Esimerkiksi datakeskusten sijoittamisessa Suomeen on useita etuja: sopiva ilmasto laitteiston tarpeelliseksi jäähdyttämiseksi ja vakaat poliittiset olosuhteet, muiden muassa.
Yhteenvetona keskustelusta Oras Tynkkynen tiivisti tärkeänä pitämänsä asiat kolmeen: ”Ensinnäkin meillä on jo paljon helposti saatavilla olevia ratkaisuja. Toiseksi, meidän on saatava hiilipäästöjen hintaa ylöspäin, koska se auttaa uusia teknologioita muuttumaan kilpailukykyisiksi. Kolmanneksi, innovaatiot eivät synny tyhjästä – niihin on investoitava.”
Paula Laine tarttui välittömästi viimeiseen: ”Itse asiassa toisinaan niitä syntyy tyhjästä – esimerkiksi Solar Foodsin tapauksessa, jossa he valmistavat proteiinia ilmasta. Mutta oma neuvoni markkinoille on, että mahdollisuuksista ei varmasti tule puutetta. Vaikka meillä on ihmiskuntana kiire ilmastokriisin ratkaisemiseksi, yrityksillä on paljon aikaa kehittää tuotteita, kun ratkaisuista on ensin päätetty.”
Inspiroivan keskustelun päätteeksi ja näiden aiheiden edelleen syventämiseksi Jouni Keronen mainosti vielä Mari Pantzarin kanssa kirjoittamaansa ja syksyllä myös englanniksi ilmestyvää kirjaansa ilmastonmuutosratkaisuista, Tienhaarassa.