Mitä vaatii ihmiskuntaa mullistavan innovaation keksiminen? Mullistavien innovaatioiden hittiteoria kehitettiin selittämään terästeollisuuden murrosta vuosituhannen vaihteessa. Nyt hiilineutraalin terästuotannon laajentuessa on Suomessakin syytä palata näille juurille ja huomata, miten nykypäivän innovaatiotoiminta eroaa menneestä.
Ihmiskuntaa mullistavia innovaatioita ja niiden syntyä on tutkittu monista näkökulmista. Vastikään tuli kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun Harvardin yliopiston edesmennyt taloustieteilijä Clayton Christensen ensi kertaa julkaisi kuuluisan teoksensa The Innovator’s Dilemma. Kirja tuo esille keskeisen pulman, joka näkyy kaikessa teknologiakehityksessä ja innovaatiotoiminnassa: toisaalta pitkäjänteinen menestys vaatii yrityksiltä jatkuvaa kehitystä ja jo olemassa olevien innovaatioiden syventämistä, mutta toisaalta menestys voi vähentää johtavien yritysten halua ja mahdollisuuksia kehittää aivan uusia innovaatioita.
Tähän logiikkaan nojautuen Christensen kehitti mallin siitä, miten täysin uusien innovaatioiden kehitykseen usein liittyy luovaa tuhoa ja disruptiivista tai suomalaisittain mullistavaa innovaatiota. Tämä on usein helpompaa uusille toimijoille kuten start-up-yrityksille, joille ei lähtökohtaisesti synny samaa vastakkainasettelua uuteen ja vanhaan panostamisen välillä kuin suuryrityksille. Uudet ja tehokkaammat toimijat haastavat täten olemassa olevia teknologioita ja tuotteita ja kasvattavat markkinaosuuttaan mullistaen lopulta koko teollisuusalaa.
Menestysteoria innovaatioista siivittää optimismia
Mullistavan innovaation teoriamalli on niittänyt mainetta laidasta laitaan. Sitä ovat siteeranneet niin yrittäjät kuin poliitikotkin – ja löydetäänpä hittiteoriaan viittauksia myös taiteesta ja kulttuurista, esimerkiksi alkuvuoden trendielokuvasta Glass Onion: A Knives Out Mystery, jonka juonessa mullistava innovaatio on kantava teema ja Christensenin eepoksen voi nähdä vilaukselta päähenkilön hyllyssä.
On selvää, että mullistavan innovaation teoria on viime vuosikymmenten menestyneimpiä kauppatieteellisiä malleja. Menestyksen salaisuus lienee siinä tavassa, jolla mullistavan innovaation periaate siivittää optimismia suurin harppauksin etenevästä ihmiskunnan parannuksesta ja entisten ongelmien jättämisestä kertaheitolla historiaan. Mullistavan innovaation periaatetta ei jäsennetä luonteeltaan sovittelevaksi tai kokeilevaksi, vaan rohkeaksi ja kilpailumieliseksi. Tähän mielikuvaan sovittuvat hyvin viime vuosikymmenten menestystarinat nopeasti maailmanlaajuiseen kasvuun yltäneistä start-up-yhtiöistä. Näiden johtotähtien, etenkin Yhdysvaltain ja Piilaakson innovaatiometropolien, ja tietyiltä osin jopa yksittäisten perustajapersoonien ympärille on ajan myötä piirtynyt nykyinen länsimainen mielikuvamme kilpailuvetoisesta mullistuksesta ja sen mahdollisuuksista.
Terästuotannon mullistus vie teorian käytäntöön
Mullistavan innovaation teoriamallin menestys kuvastaa myös sitä, miten hyviksi koetut ideat ja teoriat muovautuvat niitä sovellettaessa ja alkavat elää omaa elämäänsä. Alkujaan Christensen nimittäin ei suoraan rinnastanut mullistavien innovaatioiden ajatusmaailmaa Piilaakson start-up-yrityskulttuuriin, ei metropolialueisiin eikä yksisarvisyhtiöihin, joihin monet sen nykyään kytkevät. Alun perin mullistavalla innovaatiolla tarkoitettiin toimijoiden kokoon ja taustaan katsomatta kaikkea markkinamenestyksen siivittämää laajamittaista innovaatiota. Itse asiassa ensimmäisiä käytännön esimerkkejä, joihin Christensen ankkuroi mullistavan innovaation käsitteen, oli terästuotanto. Yhdysvalloissa perinteinen terästuotanto vaihtui viime vuosisadan loppupuolella niin kutsuttuun Mini mill -tuotantoon: Terästä alettiin tuottaa pienikokoisemmissa mutta tehokkaammissa laitoksissa, joiden lopputuote oli etenkin alussa huonompilaatuista mutta vastasi markkinoiden tarpeisiin. Mullistus kytkeytyi nimenomaan Yhdysvaltojen rauta- ja teräsmarkkinoille; Euroopassa Mini mill -periaatteella tuotetaan tänäkin päivänä verrattain vähän terästä.
Tämä tausta innovaatiotutkimuksen kehityksessä on hyvä muistaa nykypäivänä, kun terästeollisuus on taas kerran mullistuksen partaalla hiilineutraaliustavoitteiden paineessa. Jos terästeollisuus on digitalisaation mahtivuosina saanut hitaasti kehittyvän sektorin maineen, kertoo viime kuukausien nopea kehitystahti puolestaan samaa tarinaa kuin Christensenin alkuperäinen tapaustutkimus: Terästuotanto on ala, jolla mullistavat innovaatiot ja teknologian kehitys voivat saada aikaan hyvinkin nopeita ja laajamittaisia käänteitä.
Ilmastokriisi muuttaa innovoinnin edellytyksiä
Terästeollisuus synnyttää sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti noin 7 prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä. Muutaman viime vuoden aikana terästeollisuudessa on etenkin Pohjoismaissa nopeaan tahtiin kasvanut useita hiilineutraalin terästuotannon kehityshankkeita, jotka tukeutuvat kestävästi tuotetun sähkön saatavuuteen ja sen avulla tuotetun vetykaasun käyttämiseen terästuotannossa hiilen sijaan. Näihin hankkeisiin ollaan etenkin Pohjois-Ruotsissa (ja uusien sijoituspäätösten myötä myös Suomessa) sijoittamassa miljardeja euroja. Uusien tuotantolaitosten tutkimus- ja kehitystyö on jo edennyt rakennus- ja testausvaiheeseen. Samaan aikaan sähköntuotantoa ollaan määrätietoisesti laajentamassa, ja vetykaasun hiilineutraaliin tuotantoon, varastointiin ja jakeluun panostetaan sekä valtioiden tasolla että yksityisten hankkeiden toimesta.
Toisaalta kestävän terästuotannon muutostahtia tutkittaessa käy myös ilmi, että ilmastokriisin vaikutusten myötä mullistavan innovaatiotoiminnan edellytykset ovat muuttuneet verrattuna aiempiin malleihin. Terästuotannon Mini mill -innovaatio, kuten myös sen pohjalta kehitetty mullistavan innovaation teoriamalli, painottavat teollisuuden murroksen tapahtuvan olemassa olevien markkinoiden, kysynnän ja kilpailun puitteissa. Hiilineutraaliuteen ja kestävyyteen liittyvät innovaatiot sen sijaan juontuvat yhteiskunnallisesta paineesta, olemassa olevien markkinoiden ulkopuolelta. Ne eivät kosketa vain tiettyä aluetta tai teollisuusalaa, vaan kokonaisia kansakuntia. Uudet toimijat luovine ratkaisuineen, mutta myös perinteiset toimijat pitkäjänteisine alihankintaverkostoineen ovat keskeisiä kestävyysinnovaatioiden kehitykselle. Kestävyysinnovaatioille on siis ominaista tarve systeemiajattelulle – usean alan ja yhteiskuntatoimijan yhteispelille.
Ilmastokriisiin liittyvä mullistava innovaatio ei ole siis samalla tavalla yksittäisten toimijoiden käsissä kuin aikaisemmat mullistavat innovaatiot yksityisellä sektorilla. Se ei myöskään ole rinnastettavissa julkisrahoitteisiin innovaatioihin, joilla on yksikantainen ydinmissio, kuten onnistunut kuulento tai toimiva koronarokotus. Onnistuaksemme esimerkiksi hiilineutraalin terästuotannon laajamittaisessa käyttöönotossa tarvitsemme aktiivista koordinointia, jolla varmistamme sähköverkon kattavuuden ja energian riittävyyden eri alojen hankkeiden ja tarpeiden välille. Tässä suhteessa on paljonpuhuvaa, etteivät nykyiset vihreää terästeollisuutta kehittävät yhtiöt näe toisiaan kilpailijoina vaan toinen toistaan täydentävinä hankkeina, jotka kollektiivisesti parantavat kestävän teräsmullistuksen uskottavuutta. Teräshankkeisiin vahvasti kytketyssä vetytuotannossa täytyy puolestaan varmistaa riittävä kysyntä ja infrastruktuuri vetykaasun kautta varastoidun energian jakelussa, teollisuuskäytössä ja kulutuksessa.
Mullistuksen aikakausi luo mahdollisuuksia
Ajan myötä teollisuuden prosesseista ja markkinoista tulee taas ennakoitavampia. Nykytilassa hiilineutraalin teollisuuden teknologiat ja toimintaedellytykset elävät kuitenkin vielä vahvasti mullistavan innovaation tilassa. Tämä tila on omiaan lisäämään markkinoiden epävarmuutta ja systeemiajattelun ja koordinaation tarvetta, mutta myös mahdollisuuksia muokata oman yhteiskuntamme ja kansallisen innovaatiojärjestelmämme valmiutta tulevaan.
Niin yritysten kuin julkisen sektorin ja muiden yhteiskuntatoimijoiden kannattaa entistä enemmän panostaa vertailevaan tutkimukseen eri alueiden ja strategioiden edellytyksistä ja valttikorteista vihreän teollisuussiirtymän aikakaudella. Erityisen tärkeää on myös edistää alueiden ja alojen välisiä innovaatioverkostoja. Kaikilla tämänhetkisillä kestävän teollisuuden hankkeilla Pohjoismaissa on vahvoja kytköksiä useampaan toimijaan ja paikkakuntaan, muun muassa riittävän pääoman ja osaavan tutkimus- ja kehityshenkilöstön takaamiseksi.
Ilmastonmuutoksen torjumisen edellytys on, että teollisuushistorian mullistavimpia innovaatioita syntyy ja toteutuu ennätystahtiin. Tulevaisuutta edistettäessä kannattaa kuitenkin muistaa historia: mullistavan innovaation tausta ja ajatusmaailma. Mullistuksen keskellä mullistuvat todennäköisesti myös itse mullistuksen periaatteet.
Viktor Salenius on väitöskirjatutkija Oxfordin yliopistossa. Hänen tutkimusprojektinsa aiheena on pohjoismaisten innovaatiojärjestelmien sopeutuminen teollisuuden vihreään siirtymään. Tutustu Viktoriin LinkedInissä.
Lue kirjoittajan aiempi blogikirjoitus: Uuden sukupolven innovaatiojärjestelmä tuleekin Pohjoismaista, ei Piilaaksosta
Tutkijablogeissa KAUTE:n apurahansaajat kertovat omin sanoin tutkimuksestaan ja näkökulmistaan.