Yksi apuraha voi muuttaa uran suunnan. Professori Hanna-Leena Pesoselle KAUTE-säätiön tutkimusvierailulle myöntämä apuraha avasi oven Wieniin, kansainväliseen tutkimusyhteisöön ja uudenlaiseen ajatteluun. Vuosikymmeniä myöhemmin systeemiajattelu, monitieteisyys ja kestävyysmurros ovat yhä hänen työnsä keskiössä.
Kokoaan suurempi apuraha
“Voisin olla jossain ihan muualla ilman tätä KAUTE-säätiön apurahaa”, Hanna-Leena Pesonen, Jyväskylän kauppakorkeakoulun Yritysten ympäristöjohtamisen professori, kertoo.
Kaikki Pesosen saamat henkilökohtaiset apurahat – joita ei kuulemma ole ollut montaa – ovat olleet merkityksellisiä. Kokoaan suurempia. Mutta juuri tämä apuraha toimi kiihdyttimenä pitkälle akateemiselle uralle.
Kaikki alkoi Wienissä, jossa Pesonen vieraili ensimmäistä kertaa vuonna 1996. Hän oli palannut yliopistolle suunnittelemaan väitöskirjaansa. Hyvin nopeasti utelias mieli kaipasi maailmalle. Kun KAUTE-säätiö myönsi apurahan tutkimusvierailulle, Pesonen lähti seikkailulle.
“Wienissä sain olla tekemisissä aivan uudenlaisten asioiden kanssa. Apuraha mahdollisti keskittymisen tutkimukseen ja opiskelijaelämään”, Pesonen sanoo. Materiaalivirtojen ympäristövaikutuksiin keskittynyt väitöskirjatutkimus eteni monitieteellisessä tutkimusryhmässä.
Juuri Wienissä rakentui pohja Pesosen omalle systeemiajattelulle.
“Pidän Wieniä yhtenä kotikaupungeistani. Minulla on siellä ystäviä opiskeluvuosilta ja aina syy palata.”
Ruuhkaa akateemisella hattuhyllyllä
Mutta mikä sai Hanna-Leena Pesosen kiinnostumaan juuri yritysten ympäristöjohtamisen kysymyksistä?
“Työskentelin perheemme kiinteistöpuolen yrityksessä. Törmäsin siellä erilaisiin kestävyyskysymyksiin jo 1980-1990-lukujen taitteessa ja kiinnostuin niistä.”
Pesonen on ollut myös aina luontaisesti kiinnostunut ympäristöstä.
Akateemisesta urasta aiheen parissa hän ei kuitenkaan koskaan haaveillut, vaan kauppatieteellinen koulutus palveli senhetkistä uranäkymää yrityspuolella. Jotain kuitenkin tapahtui, sillä mieli muuttui.
“Minua pyydettiin mukaan yhteen lyhyeen projektiin. Kuvittelin koko ajan palaavani yritysmaailmaan, mutta toisin kävi.”
Akateeminen ura pyyhkäisi Pesosen mukaansa. Nykyään hän keikuttaa montaa akateemista hattua yritysten ympäristöjohtamisen professuurin ohella.
Näköalapaikka huippututkimukseen on löytynyt osallistumalla kansainvälisiin tutkimusryhmiin, mutta myös roolit Euroopan tiedeakatemioiden tieteellisessä neuvottelukunnassa (EASAC) ja AACSB:ssä, joka arvioi korkeakoulujen tutkimuksen ja opetuksen laatua, ovat mahdollistaneet kollegiaalisen rihmastoitumisen. Vuodet Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun dekaanina loivat vahvan pohjan korkeakoulujen johtamiselle ja laatutyöhön.
Hanna-Leena Pesonen puhuu innostuneesti saamistaan mahdollisuuksista. Tehtävien monipuolisuus pukee häntä.
Kestävyysmurros erityisenä kiinnostuksenkohteena
Oman oppiaineensa puitteissa Pesosen erityistä huomiota nauttii kestävyysmurros. Se on välttämätön pakko, jos haluamme säilyttää planeettamme elinkelpoisena. Miten kestävyysmurros tehdään?
Pesosen mukaan ratkaisu löytyy systeemiajattelusta. On katsottava samaan suuntaan yli tiederajojen. Tällainen moni- tai poikkitieteellinen tutkimusote viehätti Pesosta jo Wienissä.
“Isoja asioita on tapahtumassa niin energiateollisuudessa kuin tekstiiliteollisuudessa, ruoantuotannossa ja vaikkapa liikkumisen saralla. Ratkaisut on löydettävä yhdessä.”
Pesonen ajattelee yritysten olevan avainasemassa kestävyysmurroksessa.
“Suomessa ollaan edelläkävijöitä ympäristöasioissa, myös yrityksissä, eli meillä on paljon annettavaa tutkimukselle.”
Pysy uskollisena omalle ajattelullesi
“Omasta työstään on innostuttava”, Hanna-Leena Pesonen sanoo. “Mutta sen vastapainoksi on valittava, mitä tekee.”
Kaikkea ei ehdi, vaikka ura olisikin monipuolinen. Pesosen mukaan pitkäjänteisyys on tutkijalle hyve.
“Tutkijan työssä resilienssi ja joustavuus kulkevat käsi kädessä. Helpot ja vaikeat ajat vaihtelevat, ja on hyväksyttävä se, että rahoituksen hakeminen on osa työnkuvaa.”
Pitkäjänteisyys syntyy valinnoista ja uskosta omaan tekemiseen.
“Kun uskoo omaan asiaansa, innostus säilyy.”
Myös samanhenkisten ihmisten seura auttaa. Kun saa katsoa samaan suuntaan, Wienissä, Jyväskylässä, tai jossain muussa maailman kylässä, usko ei horju niin helposti.
—
Mikä tai kuka on avartanut mieltäsi?
“Wienissä ryhmää vetänyt professori – joka muuten ei ollut taloustieteilijä – loi sellaisen ajattelumallin, joka on edelleen mukanani ja auttaa hahmottamaan isoja kokonaisuuksia. Wienissä tapahtui murros myös omassa ajattelussa. Siellä tehtiin jotain sellaista, mitä ei Suomessa oltu vielä tehty.”
Minkä villin unelman haluaisit toteuttaa työssäsi, jos raha ei olisi esteenä?
“Loisin tiiviit yhteydet yhteiskuntaan ja poliittisiin päätöksentekijöihin. Sitten perustaisin isomman tutkimusryhmän selvittämään kestävyyssiirtymään liittyviä kysymyksiä.”
Miten lukija voi perehtyä aiheeseesi paremmin?
“EASAC:in sivuilta löytyy kattavasti tietoa ja raportteja aiheesta jos toisesta.”
