KAUTE-säätiön ja Innovation Homen yhteisessä KAUTE talks -tilaisuudessa 31.3. keskusteltiin datatalouden kuumimmista trendeistä. Asiantuntijat avasivat uutta EU-lainsäädäntöä, tekoälyn ja lohkoketjujen tulevaisuutta ja datan mahdollisuuksia yrityksille.
Kampin Innovation Homessa järjestetyn tilaisuuden alusti ja moderoi Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun varadekaani ja KAUTE-säätiön hallituksen puheenjohtaja Virpi Tuunainen. Mukana keskustelemassa olivat Datatalouden tiekartta -ohjelman projektijohtaja Laura Halenius Sitrasta ja professori Matti Rossi Aalto-yliopistosta.
Tilaisuus alkoi Tuunaisen alustuksella datatalouteen ja sen ajankohtaisiin trendeihin. Datataloudella tarkoitetaan Sitran määritelmän mukaan talouden osa-aluetta, jossa datan kerääminen ja hyödyntäminen on olennainen osa toimintaa. Datasta on puhuttu uutena öljynä, mutta Tuunaisen mukaan sen hyödyntämistä ja käytön sääntelyä opetellaan vielä.
Tilaisuudessa pureuduttiin tarkemmin viiteen datatalouden trendiin:
- Yksilön oikeus omaan dataan
- EU:n uusi “Big Five” datalainsäädäntö
- Lohkoketjuteknologian tulevaisuus
- Datatalouden uudet ansaintamallit
- Tekoälyn hyödyntäminen työelämässä
EU:n Big Five -datalainsäädäntö tuo mahdollisuuksia yrityksille
Sitran Laura Halenius puhui alustuksessaan erityisesti yksilön oikeuksista sekä EU:n datalainsäädännöstä ja sen tuomista mahdollisuuksista myös suomalaisille yrityksille.
“Nykyinen datatalouden malli ei ole kovin reilu. Kun kävelemme kauppakeskukseen ostoksille, meitä ei saa rekisteröidä. Verkkokaupoissa meidät kuitenkin profiloidaan välittömästi. Haluaisin kyseenalaistaa, onko todella ok, ettei meillä ole yksityisyyttä digitaalisessa maailmassa”, Halenius sanoo.
Datatalouden markkinoilla EU on todella pieni toimija: Yhdysvallat hallitsee 60 prosenttia markkinoista, Kiina 35 prosenttia ja EU:n osuus on vain kolme prosenttia. Yhdysvaltalainen markkinavetoinen malli keskittyy datan hyödyntämiseen yritysten näkökulmasta, kun taas Kiinan mallissa valtio päättää säännöistä ja myös valvoo kansalaisiaan voimakkaasti. Eurooppalaisessa mallissa lähdetään yksilön oikeuksien turvaamisesta.
“EU on lainsäädännön megatoimija ja on nyt ottanut tämän lyömäaseensa käyttöön ja alkanut rakentamaan datalainsäädäntöä. Tavoitteena on luoda niin sanottu ‘Bryssel-efekti’, jossa EU:n asettamat pelisäännöt valuisivat kauppasopimusten kautta myös sisämarkkinoiden ulkopuolelle, kuten GDPR-lainsäädännössä”, Halenius kertoo.
EU:n Big Five -datalainsäädännöllä on tarkoitus luoda datan sisämarkkinat, joissa kaikki noudattavat samoja pelisääntöjä. Big Five pyrkii muun muassa asettamaan mittavia velvoitteita suurille datajäteille. Kiinnostavinta uudessa lainsäädännössä on Haleniuksen mukaan datasäädös, joka tuo pienille ja keskisuurille yrityksille valtavasti mahdollisuuksia datan hyödyntämiseen.
“Esimerkiksi kun ajan autoa, siitä kertyy dataa. Datasäädös tuo minulle oikeuden siirtää autossa tuottamani data kolmannelle osapuolelle. Käytännössä siis jokaiseen IoT-laitteeseen on tultava dataportti, josta datan saa siirrettyä”, Halenius kertoo.
Tämä avaa mahdollisuudet datan käyttöön muillekin kuin auton valmistajalle. Yksityisyyden suojan lisäksi olennaista onkin Haleniuksen mukaan myös yksilön oikeus hyötyä datasta. Esimerkiksi julkisessa terveydenhuollossa voitaisiin säästää jopa miljardi euroa vuositasolla, jos saisimme terveysdatan avoimesti seuraamaan ihmisten hoitopolkua.
Vastuullisen datan käytön lisäksi Haleniuksen mukaan olennaisa on myös, miten dataa voidaan hyödyntää vihreään siirtymään ja vastuullisuuden osoittamiseen. Tästä hän nostaa esimerkkinä EU:n suunnitteleman tuotepassin, johon tallennettaisiin tuotteen elinkaari. Tämä luo uusia mahdollisuuksia esimerkiksi kiertotalouteen.
Lohkoketjut ja tekoäly muuttavat markkinoita, mutta eivät ratkaise kaikkea
Matti Rossi puhui alustuksessaan lohtoketjuteknologiasta ja tekoälystä, joista on uutisoitu paljon viime aikoina. Rossin mukaan lohkoketjuteknologia mahdollistaa monenlaisia palveluita ja uusia liiketoimintamalleja, mutta viime vuosina myös niiden riskit ovat realisoituneet.
Hän nostaa esimerkiksi FTX-kryptopörssin romahduksen sekä kaatuneen Celsius-kryptopankin omistajan Alex Mashinskyn, joka käytti innokkaasti slogania “Banks are not your friends” – aina siihen asti kunnes katosi pari miljoonaa dollaria asiakkaiden rahoja taskuissaan.
“Sitten voidaan miettiä, miten tylsiä ne keskuspankit ja pankkisääntely oikeasti ovat. Kun FTX kaatui, asiakkaat eivät saaneet mitään”, Rossi toteaa.
Rossin mukaan digitaaliset valtioiden takaamat valuutat ovat kuitenkin tulossa ja odotettavissa on paljon “tylsää byroslaviaa alueelle”. Samalla viime kuukauden aikana esimerkiksi bitcoinin kurssi on noussut selvästi, kun Yhdysvalloissa pankkien kriisit ovat lisänneet epävarmuutta.
“En osaa ennustaa, miten kryptovaluuttojen kanssa käy, mutta lohkoketjuja voi käyttää paljon muuhunkin hyödylliseen. Esimerkiksi meillä on EU:n rahoittama hanke, jossa kehitetään tokeneita, jotka on sidottu vähäpäästöisiin kulutuspäätöksiin”, Rossi kertoo.
Lohkoketjujen lisäksi myös tekoäly on viime aikoina herättänyt huimasti kiinnostusta. Rossin mukaan generatiivinen tekoäly tuleekin muuttamaan suurta osaa tietotyöstä.
“Esimerkiksi laskentatoimi, rahoitus, markkinointi ja konsultointi tulevat olemaan hyvin pitkälle automatisoituja. Tekoäly muuttaa työelämää ja tulee myös poistamaan valkokaulustyöpaikkoja. Esimerkiksi nyt voidaan tehdä hirveän paljon peruskoodausta tai markkinointimateriaaleja automatisoidusti”, Rossi arvioi.
Rossi esitti tilaisuudessa myös, mitä ChatGPT osaa kertoa Matti Rossin ja Virpi Tuunaisen yhteisestä työstä. Rossin mukaan teksti vaikuttaa ihan järkevältä, mutta ei ole täysin paikkansa pitävää.
“Eli ei se tekoäly ihan kaikkea ratkaise”, Rossi toteaa.
Kuka saa päättää, miten dataa käytetään?
Alustusten jälkeen tilaisuudessa keskusteltiin muun muassa datan väärinkäytöksistä, roolista tuottavuuden parantamisessa sekä keinoista yksityisyyden suojan parantamiseksi.
“Tärkeää on kiinnittää huomiota siihen, millaisella datalla tekoälyä opetetaan. Esimerkiksi kun Google kuvahakua opetettiin ja sille näytettiin nainen, jolla oli kasvoilla hengityssuoja, tekoäly luuli, että se oli ilmastoteippiä. Miehellä ei ollut samaa ongelmaa. Onkin tärkeää, että kehittäjätiimeissä on diversiteettiä, jotta jo kehitysvaiheessa päästään näihin vääristymiin kiinni”, Halenius sanoo.
“Tekoälyn käytöstä erinäisissä toiminnoissa on jo aika vakaviakin esimerkkejä. Esimerkiksi Hollannin poliisi käytti rikollisuuden ennakointijärjestelmää, joka ennakoi rikosilmoitusten ja poliisitehtävien perusteella, missä tulee tapahtumaan. Siitä nousi suuri äläkkä, koska se on hyvin voimakkaasti rotuprofiloiva. Toinen esimerkki on pankkien automaattiset lainanmyöntöjärjestelmät, joissa on myös vinoutumia”, Tuunainen lisää.
“Tällaisista rikollisuuden ennakointijärjestelmistä syntyy helposti itseään toteuttava ennuste, kun rikoksia etsitään vain tietyiltä alueilta”, Matti toteaa.
Puhujilta kysyttiin myös näkemyksiä datatalouden mahdollisuuksiin parantaa tuottavuutta. Juuri tähän Laura Haleniuksen johtama Datatalouden tiekartta -projekti pyrkii löytämään ratkaisuja. Haleniuksen mukaan tärkeää on erityisesti ekosysteemimäinen tapa jakaa dataa, mistä voisi olla hyötyä sotealan lisäksi esimerkiksi suomalaisten satamien toiminnan tehostamisessa. Asiantuntijoiden mukaan datan omistajien kannattaa kuitenkin olla tarkkana siinä, miten dataa hinnoitellaan. On tärkeää, että dataa voidaan hyödyntää myös esimerkiksi tutkimuskäyttöön, mutta siitä on saatava kohtuullinen korvaus.
Yksityisyyden parantamiseen puhujat näkevät sääntelyn tärkeimpänä keinona. Vastuuta ei voi sälyttää kuluttajalle eikä pelkkä kuluttajien tietoisuuden lisääminen ole riittävä keino. Digipalveluita kun halutaan joka tapauksessa käyttää. Yhtenä ongelmana panelistit näkevät sen, että digijätit pitävät sääntelyn rikkomisesta langetettavia sakkoja pelkkinä liiketoiminnan kuluina. Tuunaisen mukaan esimerkiksi Google on tullut tunnetuksi siitä, että se vain maksaa sakot ja tekee mitä haluaa.
“Pitäisi miettiä, tarvitaanko kovempia rangaistuksia regulaation rikkomisesta. Esimerkiksi, pitäisikö sääntelyä jatkuvasti rikkova toimija heittää ulos markkinoilta?” Halenius pohtii.
Pulmaan ei ole yksinkertaista ratkaisua. Rossin mukaan esimerkiksi Meta on itse uhannut, että se poistuu Euroopan markkinoilta, jos se ei saa viedä dataa Yhdysvaltoihin.