In memoriam: Aimo Puromäki

Energianeuvos, DI Aimo Puromäki kuoli rauhallisesti kotonaan sunnuntaina 25. elokuuta 2019. Helsingissä 25. toukokuuta 1928 syntynyt Puromäki oli yksi energia-alan merkkimiehistä. Hän jätti urallaan pysyvän jäljen suomalaiseen ja kansainväliseen energiatoimintaan.

Puromäki valmistui Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1953, minkä jälkeen hän teki lähes 40 vuoden uran Helsingin kaupungin sähkölaitoksessa. Verkkoinsinöörinä hän oli mukana suuressa virranmuutoksessa, kun kaupungin sähkönjakelussa siirryttiin tasavirrasta vaihtovirtaan. Myöhemmin jakeluosaston päällikkönä hän vaikutti sähkön tariffi- eli hintarakenteisiin sekä tekemällä käyräanalyyseja sähkön kulutuksesta että toimimalla kansainvälisen sähköntuottajien ja -jakelijoiden UNIPEDE-järjestössä.

Puromäestä tuli yhdistyneen Energialaitoksen toimitusjohtaja vuonna 1982. Hänen
aikanaan rakennettiin uudet Salmisaaren ja Vuosaaren voimalaitokset. Hiilimies mukautui maakaasumieheksi ja mahdollisti helsinkiläisille hyvin edullisen polttoainesopimuksen pitkäksi aikaa. Mittava päästöjen vähentäminen ja ympäristöraportointi alkoivat.

Helsingin Seudun Lämpövoima Oy:ssa Puromäki edisti energiatehokkaan sähkön ja lämmön yhteistuotannon sekä ydinvoiman painoarvoa energiaratkaisuissa. Vuodesta 1991 eteenpäin Puromäki oli toimitusjohtajana ABB Atomissa, mutta uuden ydinvoimalan rakentamista ei tuolloin hyväksytty.

Puromäellä oli merkittäviä luottamustoimia ja jäsenyyksiä energiateollisuuden järjestöissä ja yrityksissä sekä insinöörialan järjestöissä. Vuonna 1988 hänelle myönnettiin energianeuvoksen arvo.

Aimo Puromäellä oli sana hallussa. Hän kirjoitti Energiauutiset-lehteen kolumneja energiakentän ajankohtaisista ilmiöistä. Lukijat odottivat inspiroivia ja yllättäviäkin näkökulmia tai ”oivakkeita” sisältäviä kolumneja innolla. Kymmenen vuoden ajalta vuosituhannen vaihteesta kootut kolumnit julkaistiin antologiana vuonna 2013.

80-vuotispäivänään vuonna 2008 Puromäki perusti Kaupallisten ja teknillisten tieteiden tukisäätiö KAUTEen nimeään kantavan erikoisrahaston. Rahastosta myönnetään vuosittain apurahoja sähköhuollon energiatehokkuuden ja energiantuotannon ympäristövaikutusten tutkimukseen. Erikoisrahasto on tukenut jo yli 30 nuoren tutkijan väitöskirjatyötä tai väitöstyön jatkoa.

Puromäki asui Vartiokylän kauniissa talossaan loppuun asti naapuriensa ja kummityttönsä tukemana. Talossa soi klassinen musiikki mittavasta levykokoelmasta ja radiosta. 90-vuotisvastaanotto aurinkoisella puutarhatontilla keväällä 2018 oli lämminhenkinen ja sopivan meluisa Retuperän WBK -puhallinorkesterin säestyksellä.

Aimo Puromäki oli kunnioitusta herättävä, mutta hyväntahtoinen ja helposti lähestyttävä persoona. Viime vuosiin asti metrossa tai kauppakeskuksessa entisten sähkisläisten ja energisläisten kohtaaminen ilahdutti molempia osapuolia.


Uusi nimikkorahasto muistuttaa valimoteollisuuden merkityksestä

Metallituotteiden valmistukseen keskittyvän valimoteollisuuden matka ei ole ollut viime aikoina riemukulkua, sanoo SVY:n puheenjohtaja Aki Keskinen. Vuoden 2008 globaalin talouskriisin jälkeisinä vuosina Suomessa meni valimoita nurin yksi vuodessa, hän kärjistää. Harmaan valuraudan kysyntä Suomessa ei koskaan palannut samalle tasolle muiden materiaalien kanssa.

Menneenä keväänä KAUTE-säätiöön perustetun SVY:n nimikkorahaston tarkoitus on saada yhdistyksen varallisuus kantamaan paremmin hedelmää, jotta yhdistys voisi pitkällä tähtäimellä panostaa enemmän valimoalan koulutukseen ja kehitykseen esimerkiksi stipendein. Keskisen mukaan alan kouluttautumismahdollisuudet ovat tällä hetkellä harmillisen heikot.

“Ala ei ole ollut tarpeeksi kiinnostava opiskelijoille. Aalto-yliopistossa on valutuotetekniikan professuuri, mutta esimerkiksi ammattikoululinjoja ei ole syntynyt muutamaan vuoteen”, hän sanoo.

Koulutuksen rappeutuminen on alan suurimpia tulevaisuuden uhkia, Keskinen jatkaa.

“Alalle on pystyttävä tuomaan uusia osaajia joka tasolle. Tarvitaan työntekijöitä, työn johtoa ja toimihenkilöitä. Ilman insinöörejä alan kehitys pysähtyy.”
 

 

Rakkaus lajiin pitää kiinnostuksen yllä

SVY:n puheenjohtajana Keskinen on keskimääräistä paremmin kartalla siitä, miten suomalaisella valimoteollisuudella menee. Hän summaa muutamassa virkkeessä kehityksen, jota valimoteollisuudessa on tapahtunut viimeisen reilun viidenkymmenen vuoden aikana. Sitten yhdistyksen perustamisen 1940-luvun lopulla materiaaleissa on siirrytty harmaavaluraudasta muun muassa pallografiittiin ja duplex-teräkseen. Teknologian kehityksen myötä on edetty valujen simulointiin, automatisointiin ja valumuottien 3D-tulostukseen.

Puheenjohtajuutta edeltäneet opinnot Tampereen teknillisessä yliopistossa, nuoruuden kesätyöt ja tuotantopäällikön pesti valimossa puolestaan tarjosivat Keskiselle käytännönläheisempää kuvaa alasta. Sittemmin hän on siirtynyt valimosta muihin töihin, mutta rakkaus lajiin on säilynyt.

“Mies voi lähteä valimosta, mutta valimo ei lähde miehestä. Valimotyössä kättensä jäljen näkee hyvin, ja onnistumisen tunteita tulee erityisesti, kun saa vaikean muotoisen ja vaikeasta materiaalista valmistetun valun onnistumaan.”
 

 

Vastaako valimoteollisuus tulevaisuuden haasteisiin?

Tällä hetkellä Suomessa on yhteensä reilu kolmekymmentä valimoa, joista valtaosa sijaitsee Etelä- ja Länsi-Suomessa. Menneiden vuosien karsinta on edesauttanut jäljellejäävien valimoiden toimintaa, Keskinen sanoo.

“Suomalaisen valimoteollisuuden kulmakivet ovat laatu ja toimituskyky. Se on tärkeää, sillä valujen laatuvaatimukset kiristyvät vuosi vuodelta.”

Näitä kulmakiviä Keskisen luotsaama yhdistys ja sen nimikkorahasto haluavat vahvistaa jatkossa. KAUTE on tässä työssä hyvä kumppani, sillä SVY:n jäsenillä on siitä ennalta hyviä kokemuksia ja se on profiloitunut uskottavana teknologian tuntijana.

Aki Keskinen uskoo, että valimoteollisuudella on tärkeä rooli konepajateollisuuden pärjäämisessä. Siksi valimot tuskin häviävät Suomesta, hän sanoo. Haastajia alan elinvoimaisuudelle kuitenkin on.

“Jatkossa joudutaan panostamaan entistä enemmän ympäristönsuojeluun. Vaikka valimoteollisuus ei ole pahin mahdollinen saastuttaja, on haastava arvioida, miten hyvin valimot pysyvät pystyssä ympäristövaatimusten valossa”, Keskinen sanoo.

Toisaalta valimot käyttävät raaka-aineenaan romua.

“Parhaimmillaan valaminen on jätteen kierrättämistä. Kierrätys tavallaan sisältyy prosessiin.”

KAUTE-säätiön apurahat ovat seuraavan kerran haettavissa tammikuussa 2020. Lue lisää apurahoista.

Kuva: Miikka Kiminki