The world at our feet – five views from European Forum Alpbach

European Forum Alpbach’s this year’s theme, Liberty and Security, brought together several thousand participants, including around 700 scholarship holders from over 100 countries, to the small alpine village of Alpbach.

The Forum consists of an intensive seminar week aimed at the scholarship holders, and several symposia representing the following global fields: health, politics and law, economics, finance and technology. In between all the discussions, European Forum Alpbach also offers Art Non Stop: exhibitions and installations running during the Forum and daily art events as well as opening each Symposium.

Besides the seminar week and the symposia, the escapade includes mountain hikes, poetry, fireside chats with the speakers and plenty of stodgy Austrian meals creating a unique international experience in the midst of Europe.

An oasis for creative thinking

In addition to meeting wonderful people from all around the world and having the opportunity to discuss current issues with leading experts, European Forum Alpbach provided a great setting to gain original ideas and visions, says Oliver Heinonen. Often, we are occupied with our daily routines, working with things that are familiar to us whether it be related to our studies, work or hobbies. It is simply hard to find time to engage with new topics and things. Because of this, the European Forum Alpbach is such a fresh experience, that stirs up creativity and gives new perspectives.

The Forum’s seminar week enabled us to jump into the unknown and immerse ourselves into interesting topics. Considering the number of intensive seminars, there was an abundance of topics to choose from. Oskari Sivula, a PhD researcher and one of the scholarship holders, for example, ended up spending a week learning about water security and spoken word poetry. He was only superficially familiar with both of these topics. According to him, precisely because of this, the seminar week turned out to be so fruitful for him. The course on water security gave him a thorough introduction to the topic but also new research ideas regarding his academic field. In turn, the poetry course sparked up his creative writing and challenged his public speaking skills. So, for anyone who is longing for a creative break European Forum Alpbach is the place for you. Learning about new and important topics with brilliant minds in beautiful alpine scenery is truly a combination that fails to disappoint.

Yet, even though the European Forum Alpbach might have been a figurative fertile and water-rich spot in the creative deserts of our mind, Oskari wants to remind us that under 1 % of earth’s water is both fresh and accessible, some 840 million people (that’s every 1 in 9) lack the access to safe water, about 10 % of global food supply is produced by depleting groundwater, since 1970 the average abundance of freshwater vertebrate has declined 83 % worldwide and in addition to all of this climate change imposes “a threat multiplier” for most water security-related problems, so we ought to take care of our planet and its water systems – the oasis for life that it is in the immense cold dark space.

Social debate with alpine views

“Politicians have no clue, enterprises no incentives, but there is hope” emphasized University Professor at Columbia University Jeffrey Sachs in school of an alpine village. I felt that I had arrived in the right place, writes Aura Saxén.

European Forum Alpbach could be described as the Davos of the hippies and students. It was founded in the aftermath of the second world war, as students and researchers gathered to discuss science, philosophy and culture. Among the most famous participants were for instance Karl Popper and Friedrich von Hayek. This year, the hot names included, apart from Sachs, Joseph Stiglitz, Arancha González, Pascal Lamy and María Fernanda Espinosa.

During the first week the scholarship holders attended to seminars. Everyone got to choose two, and the options ranged from Digital Democracy to the Future of Water Security and from Game Design to acting. I chose Global Economic Battleground, an overview of the global economy by Professor Sachs and Aniket Shah, specialist in sustainable investments, and a course on political theatre by the British theatre group Stan’s Café.

After the seminar week, we were joined by European decision makers who all participated in the symposium of their field. It was a challenge to fit each day with six hours of lectures, seminars and discussions; the side programs such as an innovation marathon and the plethora of art events; and of course, the free time activities like hikes and cocktail events. Somewhere in between all this you also had to sleep and eat.

Despite the hectic schedule, for me Alpbach was the chance of my dreams. My latest traineeship has ended in the beginning of the summer and I didn’t yet have any plans for the continuation. Already for long, I had wanted to participate in discussions about topical societal issues, but I believed they were reserved only for the young professionals in the fast-track of international organizations. It turned out that more important is to really care about the things and do your homework well. Then we can conduct better, more reasonable discussions. “And if we reason correctly, solving problems isn’t that difficult anymore”, said Professor Sachs.

Leading – An Austrian army perspective

Linda Mattila participated during the seminar week in LEADfit – the Art of Leadership class that was held by 6 dashing members of the Theresan Military Academy of Austria. This military academy was founded in 1751 by Maria Theresia and combines a heart of tradition with modern education. An approach that was also experienced during the seminar week.

In those five days we were exposed to daily challenges, theoretical lessons of the Theresan Leadership Model and reflection times, in which we tried to make sense of our experiences. The challenges were competitive, challenging, yet fun at the same time. It was also a great excuse to go outside into the Austrian Alps and do active tasks such as a scavenger hunt, practice military radio communication and learn compass orientation. After each of the tasks we were presented with a theoretical learning that symbolizes the challenge we faced during the day.

A challenge I remember well was when we were in the woods and the theoretical topic was teamwork. The challenge was to get all our 12 team-members to the other end of a 15 meter rope that was dangled between trees a couple of meters above ground. None of us had been to the circus and some of us were particularly bad at balance. In addition, the first to get on the rope also has to be the last to get off at the other end. We had 20 minutes to develop a strategy, 15 minutes to prepare and test the equipment and 45 minutes to execute. If one falls, we all start again. So, then we were all up in the air, balancing each-other out and having complete trust in each other. We excelled with the challenge, but only because of the participation and effort of every single one of us. I myself could have never been able to walk on this rope, but with the team I could.

These challenges and the theoretical frameworks provided us with lots of material for reflection. And even for reflection, we had a specific structure. First on your own, then in pairs and then on a group level. This resulted in group discussion in which everybody was engaged and brought forth their opinion. The key takeaways for me are that learning is facilitated with an exciting challenge and that a leader is the one that is able reduce the uncertainty in others in times of crisis. I am also left with a comment from the colonel that won’t open up for me. To lead people, do you need to like people?


On a mission

Tuomas Ylä-Kauttu took part in Alpbach Learning Mission, a new seminar format that the European Forum Alpbach piloted this year during Alpbach. The idea was to engage participants to project-based learning, introduce design thinking process and teach it via theme-based challenges.

The challenges were based on the themes of the seminar week and the Alpbach learning mission problem themes included water security, climate change, non-communicable diseases and intellectual self-defense among others. The idea was that when successful, the themes and the number of the participating scholarship holders will be scaled.

After our non-communicable diseases seminar week, the learning mission was a wonderful way to continue the learning process and put the learning into action by developing a solution to the tackle the problem. Our team was formed when the non-communicable diseases seminar week ended and chose to focus on developing a healthy alternative for alcohol consumption. The process provided a great way to learn, interact and engage with other Alpbach participants via interviews and product testing. Our non-communicable diseases seminar week and learning mission professor was super committed to helping the teams to succeed and that in combination with the very professional facilitation from the learning mission design coach helped our team to develop the idea a lot in a considerably short time-frame.

It was very interesting to work with a multidisciplinary team that provided different perspectives to human health and behavior with different academic and professional backgrounds. During the last days of Alpbach, our team was selected to present on three different occasions which included a plenary session in the political symposium with Jeffrey Sachs and other panelists, Frans creative festival and the Frans finals in the main auditorium. After the forum finished, our teams have continued as mentors of the challenges in collaboration with the academic institutes and corresponding professors. In the case of our non-communicable diseases learning mission, MCI from Innsbruck has the non-communicable diseases challenges as cases in the current fall semester. The MCI students can choose to work on the challenges and our group members act as mentors.

Quantum on the Alps: Alpbach at the Cutting Edge of Technology

European Forum Alpbach is known far and wide for its role as an international political gathering, notes Elias Tuomaala. Students, practitioners, and enthusiasts of politics and economics feature prominently at the event every year. This time, too, this was visible in the line-up of keynote speakers: they included the Austrian President, a Nobel Laureate in Economics, and a former UN Secretary General. In the face of all the societal discourse, it is easy to miss one of the Forum’s hidden gems: state-of-the-art science and technology.

Though the Forum is much less known as a platform for scientific discourse, technology and the natural sciences have for long been a key part of the event. The three-day Technology Symposium forms a permanent part of its annual programming and is the opening act to the important Alpbach Symposia. Reputed scientists have always been spotted at the Forum, starting with the Nobel-winning biochemist Ernst Boris Chain at the second-ever meeting in 1946. It turns out to be quantum physics, though, that is the natural science with the strongest connection to Alpbach. Two legendary founding fathers of the field, Werner Heisenberg and Erwin Schrödinger, were both frequent guests at the Forum. The latter of the two, who famously envisioned the eponymous Schrödinger’s Cat, is buried in the village of Alpbach, a testament to his close ties to the European Forum. He also held a position at the nearby Innsbruck University which is today one of the world’s leading centers of quantum technology research.

Not coincidentally, quantum technology was prominently represented at the 2019 edition of the Forum, too. One of the five-day seminars offered to the young scholarship holders was devoted exclusively to the topic: “Quantum Technologies – a New Era of Innovation.” Each day a different quantum researcher from Innsbruck University took the stage, introducing the students to a new subfield of applications. The daily topics ranged from breaking today’s military-grade encryption with quantum computers to enhancing our GPS satellites to the precision of a few centimeters with quantum sensors.

Two Nordic attendants of the seminar listened with great enthusiasm: the Finnish EFA Ambassador Oliver Heinonen and Elias Tuomaala, one of this year’s receivers of The KAUTE Foundation and The Finnish Cultural Foundation’s scholarship. Though well versed in mathematics and statistics, Heinonen, a risk management analyst, and Tuomaala, a recent Harvard graduate in Applied Mathematics, were both well out of their comfort zones. Neither had any prior experience studying quantum physics or computation using quantum bits. Nevertheless, the two agreed that the seminar’s content made for riveting learning material.

“I have no prior background in physics,” Tuomaala admits, “but they managed to make the content so approachable and exciting that I left the seminar room absolutely enthused every day.”

“Novel applications of quantum mechanics will vastly alter the world we live in,” Heinonen comments on his takeaways from the seminar. “We will measure things to an unimaginable precision, we will compute and simulate with unimaginable power. It was fascinating to get a grasp of the scale and nature of this revolution, and of the speed at which it is approaching.”

The basic ideas of quantum computing are, of course, widely known to any active follower of popular science media. Some of the seminar’s appeal came from the introduction to a few of the field’s less-known findings. One of the speakers, for instance, showed that cracking of current encryption is just one side of the coin: quantum communicators will also protect secret data in novel ways, ones so powerful that no computer, quantum or otherwise, will ever be able to break them. The greatest value of taking the quantum seminar at Alpbach, however, was really access to some of the world’s leading researchers. Innsbruck’s quantum technology laboratories have facilitated some of the greatest advancements in the field’s modern history, and continue to do so today. Consequently, the organizers of the seminar didn’t just describe quantum technologies in the abstract. Rather they familiarized the seminar crowd with the practical details of their own recent research initiatives, the geography and politics of quantum research and its funding, and their own expert opinions on how it all might yet shape the world. Few universities or conferences in the world can boast access to similar first-hand insights.

There is little doubt that the European Forum Alpbach should continue to be known as a super-gathering of European and global politics and social science experts. Yet the cutting-edge content of this year’s quantum technology seminar shows that there is much more to natural science, too, in Alpbach than just the mathematics inscribed in Erwin Schrödinger’s tombstone. The meeting remains invaluable today to all future global leaders who intend to prepare for the technological revolutions of tomorrow. Phenomena like the arrival of quantum computing are becoming more a rule than an exception in our ever more rapidly changing world. Events like EFA can help the attending students, professionals, and companies become the drivers and beneficiaries, rather than the bystanders and victims, of that change.

The next European Forum Alpbach will take place in 2020 from the 19th of August to the 4th of September. Read more about the forum.

In memoriam: Aimo Puromäki

Energianeuvos, DI Aimo Puromäki kuoli rauhallisesti kotonaan sunnuntaina 25. elokuuta 2019. Helsingissä 25. toukokuuta 1928 syntynyt Puromäki oli yksi energia-alan merkkimiehistä. Hän jätti urallaan pysyvän jäljen suomalaiseen ja kansainväliseen energiatoimintaan.

Puromäki valmistui Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1953, minkä jälkeen hän teki lähes 40 vuoden uran Helsingin kaupungin sähkölaitoksessa. Verkkoinsinöörinä hän oli mukana suuressa virranmuutoksessa, kun kaupungin sähkönjakelussa siirryttiin tasavirrasta vaihtovirtaan. Myöhemmin jakeluosaston päällikkönä hän vaikutti sähkön tariffi- eli hintarakenteisiin sekä tekemällä käyräanalyyseja sähkön kulutuksesta että toimimalla kansainvälisen sähköntuottajien ja -jakelijoiden UNIPEDE-järjestössä.

Puromäestä tuli yhdistyneen Energialaitoksen toimitusjohtaja vuonna 1982. Hänen
aikanaan rakennettiin uudet Salmisaaren ja Vuosaaren voimalaitokset. Hiilimies mukautui maakaasumieheksi ja mahdollisti helsinkiläisille hyvin edullisen polttoainesopimuksen pitkäksi aikaa. Mittava päästöjen vähentäminen ja ympäristöraportointi alkoivat.

Helsingin Seudun Lämpövoima Oy:ssa Puromäki edisti energiatehokkaan sähkön ja lämmön yhteistuotannon sekä ydinvoiman painoarvoa energiaratkaisuissa. Vuodesta 1991 eteenpäin Puromäki oli toimitusjohtajana ABB Atomissa, mutta uuden ydinvoimalan rakentamista ei tuolloin hyväksytty.

Puromäellä oli merkittäviä luottamustoimia ja jäsenyyksiä energiateollisuuden järjestöissä ja yrityksissä sekä insinöörialan järjestöissä. Vuonna 1988 hänelle myönnettiin energianeuvoksen arvo.

Aimo Puromäellä oli sana hallussa. Hän kirjoitti Energiauutiset-lehteen kolumneja energiakentän ajankohtaisista ilmiöistä. Lukijat odottivat inspiroivia ja yllättäviäkin näkökulmia tai ”oivakkeita” sisältäviä kolumneja innolla. Kymmenen vuoden ajalta vuosituhannen vaihteesta kootut kolumnit julkaistiin antologiana vuonna 2013.

80-vuotispäivänään vuonna 2008 Puromäki perusti Kaupallisten ja teknillisten tieteiden tukisäätiö KAUTEen nimeään kantavan erikoisrahaston. Rahastosta myönnetään vuosittain apurahoja sähköhuollon energiatehokkuuden ja energiantuotannon ympäristövaikutusten tutkimukseen. Erikoisrahasto on tukenut jo yli 30 nuoren tutkijan väitöskirjatyötä tai väitöstyön jatkoa.

Puromäki asui Vartiokylän kauniissa talossaan loppuun asti naapuriensa ja kummityttönsä tukemana. Talossa soi klassinen musiikki mittavasta levykokoelmasta ja radiosta. 90-vuotisvastaanotto aurinkoisella puutarhatontilla keväällä 2018 oli lämminhenkinen ja sopivan meluisa Retuperän WBK -puhallinorkesterin säestyksellä.

Aimo Puromäki oli kunnioitusta herättävä, mutta hyväntahtoinen ja helposti lähestyttävä persoona. Viime vuosiin asti metrossa tai kauppakeskuksessa entisten sähkisläisten ja energisläisten kohtaaminen ilahdutti molempia osapuolia.

Tutkija Anastasia Koivikko haluaa tuoda pehmeät ja ketterät robotit leikkaussaleihin

“Pehmeät robotit saavat usein inspiraationsa luonnosta. Esimerkiksi mustekalat voivat tehdä todella tarkkoja liikkeitä ja jopa muuttaa kokoaan tarpeen mukaan. Pehmeistä silikoneista tai kumeista valmistettu robotti voisi toimia samaan tapaan. Leikkauksessa se yltäisi ihmisvartalon pieniin onkaloihin turvallisesti vahingoittamatta pehmeitä kudoksia. Pehmeät robotit voisivat auttaa tekemään leikkauksista vähemmän invasiivisia, eli sellaisia, joissa ihmiseen tehdään mahdollisimman pieni viilto.

Pehmeillä roboteilla on muitakin käyttötarkoituksia. Terveydenhuollossa niitä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi kuntoutuksessa. Halvaantuneen raajan kuntouttaminen pehmeältä tuntuvan robotin kanssa olisi ihmiselle miellyttävämpää kuin kontakti kovapintaisen robotin kanssa.

“Pehmeistä silikoneista tai kumeista valmistettu robotti voisi toimia mustekalan tapaan: se voisi tehdä todella tarkkoja liikkeitä ja muuttaa kokoaan tarpeen mukaan.”

Olen mukana apulaisprofessori Veikko Sariolan tutkimusryhmässä, joka tutkii pehmeiden robottien lääketieteellisiä sovelluksia. Pääsin tutkimusryhmään opiskeluaikoina tutkimusapulaiseksi, sillä aihe kiehtoi minua jo silloin. Tällä hetkellä ryhmämme pureutuu erityisesti pehmeiden robottien valmistusmenetelmien kehittämiseen, sillä nykyiset perinteisten robottien tuotantomenetelmät eivät sovellu pehmeiden robottien valmistamiseen. Kehitämme myös uudenlaisia antureita, sillä nykyiset kovat anturit eivät sovi pehmeisiin robotteihin.

Tutkimuksemme on merkittävä, koska ala on suhteellisen uusi. Kaupallisia sovelluksia ei ole vielä syntynyt etenkään lääketieteen käyttöön. Pehmeitä robotteja valmistetaan lähinnä laboratorioissa, ja askel kohti massatuotantoa on vielä ottamatta.

Robotiikka kehittyy jatkuvasti myös muilla aloilla, mikä on loistava asia. Yleisen kehityksen avulla pääsemme lähemmäs päämääriämme myös lääketieteellisessä tekniikassa.”


Mitä alallasi pitäisi tutkia seuraavaksi? Miksi?

“Todella olennainen askel alan tutkimuksessa on bioyhteensopivuuden tutkiminen. Bioyhteensopivuudella tarkastellaan sitä, soveltuuko jokin materiaali yhteen elimistön solujen ja kudosten kanssa. Vielä ei ole päästy tutkimaan, miten eläimen tai ihmisen kudos reagoi pehmeisiin robotteihin. Sen tutkiminen on välttämätöntä, jotta pehmeitä robotteja voitaisiin oikeasti hyödyntää hoitotyössä.”

Mikä tai kuka on viimeksi avartanut mieltäsi tutkimuksen saralla?

“Palasin keväällä Saksasta, jossa olin seitsemän kuukautta tutkijavaihdossa. Vaihtokohteeni oli Max Planck Institute for Intelligent Systems. Olin mukana Physical Intelligence -ryhmässä, jossa tutkittiin erityisesti mikro- ja millirobotiikkaa. Ryhmän kanssa oli todella mielenkiintoista työskennellä, ja sen johtaja Metin Sitti on alan huippututkijoita. Tutkimusryhmä ottaa työhönsä paljon inspiraatiota luonnosta, mikä antoi paljon ideoita myös omaan tutkimukseen.”

Minkä villin unelman tahtoisit tutkimustyössä toteuttaa, jos raha ei olisi este?

“Jos saisin suuren summan tutkimusrahaa, kohdistaisin sen testausvaiheeseen. Testaus vaatii aina paljon rahaa ja aikaa. Matkaa on vielä, sillä ennen eläimillä testaamista ja kliinisiä kokeita on tehtävä valtavasti muunlaisia testejä ja varmistuttava robottien turvallisuudesta.”

Mistä kannattaa etsiä, jos pehmeistä roboteista haluaa oppia lisää?

Helsingin Sanomissa oli artikkeli Yhdysvalloissa kehitetystä “robotti-ihosta”, jonka avulla voidaan saada liikkeelle mitä erilaisimpia esineitä. Iho on valmistettu joustavista lakanoista.

Vaikutusvaltainen tiedejulkaisu Nature on koonnut yhteen tietoa pehmeästä robotiikasta erilaisista näkökulmista. Laajaan joukkoon artikkeleita voit tutustua Naturen Soft robotics -sivulla.”


KAUTEn Avartajat-juttusarjassa esitellään säätiön rahoittamien tutkijoiden uusia ja mielenkiintoisia tutkimusavauksia. Sarjan jutut tarjoavat tuoreita näkökulmia ajankohtaisiin ja nouseviin ilmiöihin kaupallisten ja teknillisten tieteiden aloilta.

Uusi nimikkorahasto muistuttaa valimoteollisuuden merkityksestä

Metallituotteiden valmistukseen keskittyvän valimoteollisuuden matka ei ole ollut viime aikoina riemukulkua, sanoo SVY:n puheenjohtaja Aki Keskinen. Vuoden 2008 globaalin talouskriisin jälkeisinä vuosina Suomessa meni valimoita nurin yksi vuodessa, hän kärjistää. Harmaan valuraudan kysyntä Suomessa ei koskaan palannut samalle tasolle muiden materiaalien kanssa.

Menneenä keväänä KAUTE-säätiöön perustetun SVY:n nimikkorahaston tarkoitus on saada yhdistyksen varallisuus kantamaan paremmin hedelmää, jotta yhdistys voisi pitkällä tähtäimellä panostaa enemmän valimoalan koulutukseen ja kehitykseen esimerkiksi stipendein. Keskisen mukaan alan kouluttautumismahdollisuudet ovat tällä hetkellä harmillisen heikot.

“Ala ei ole ollut tarpeeksi kiinnostava opiskelijoille. Aalto-yliopistossa on valutuotetekniikan professuuri, mutta esimerkiksi ammattikoululinjoja ei ole syntynyt muutamaan vuoteen”, hän sanoo.

Koulutuksen rappeutuminen on alan suurimpia tulevaisuuden uhkia, Keskinen jatkaa.

“Alalle on pystyttävä tuomaan uusia osaajia joka tasolle. Tarvitaan työntekijöitä, työn johtoa ja toimihenkilöitä. Ilman insinöörejä alan kehitys pysähtyy.”


Rakkaus lajiin pitää kiinnostuksen yllä

SVY:n puheenjohtajana Keskinen on keskimääräistä paremmin kartalla siitä, miten suomalaisella valimoteollisuudella menee. Hän summaa muutamassa virkkeessä kehityksen, jota valimoteollisuudessa on tapahtunut viimeisen reilun viidenkymmenen vuoden aikana. Sitten yhdistyksen perustamisen 1940-luvun lopulla materiaaleissa on siirrytty harmaavaluraudasta muun muassa pallografiittiin ja duplex-teräkseen. Teknologian kehityksen myötä on edetty valujen simulointiin, automatisointiin ja valumuottien 3D-tulostukseen.

Puheenjohtajuutta edeltäneet opinnot Tampereen teknillisessä yliopistossa, nuoruuden kesätyöt ja tuotantopäällikön pesti valimossa puolestaan tarjosivat Keskiselle käytännönläheisempää kuvaa alasta. Sittemmin hän on siirtynyt valimosta muihin töihin, mutta rakkaus lajiin on säilynyt.

“Mies voi lähteä valimosta, mutta valimo ei lähde miehestä. Valimotyössä kättensä jäljen näkee hyvin, ja onnistumisen tunteita tulee erityisesti, kun saa vaikean muotoisen ja vaikeasta materiaalista valmistetun valun onnistumaan.”


Vastaako valimoteollisuus tulevaisuuden haasteisiin?

Tällä hetkellä Suomessa on yhteensä reilu kolmekymmentä valimoa, joista valtaosa sijaitsee Etelä- ja Länsi-Suomessa. Menneiden vuosien karsinta on edesauttanut jäljellejäävien valimoiden toimintaa, Keskinen sanoo.

“Suomalaisen valimoteollisuuden kulmakivet ovat laatu ja toimituskyky. Se on tärkeää, sillä valujen laatuvaatimukset kiristyvät vuosi vuodelta.”

Näitä kulmakiviä Keskisen luotsaama yhdistys ja sen nimikkorahasto haluavat vahvistaa jatkossa. KAUTE on tässä työssä hyvä kumppani, sillä SVY:n jäsenillä on siitä ennalta hyviä kokemuksia ja se on profiloitunut uskottavana teknologian tuntijana.

Aki Keskinen uskoo, että valimoteollisuudella on tärkeä rooli konepajateollisuuden pärjäämisessä. Siksi valimot tuskin häviävät Suomesta, hän sanoo. Haastajia alan elinvoimaisuudelle kuitenkin on.

“Jatkossa joudutaan panostamaan entistä enemmän ympäristönsuojeluun. Vaikka valimoteollisuus ei ole pahin mahdollinen saastuttaja, on haastava arvioida, miten hyvin valimot pysyvät pystyssä ympäristövaatimusten valossa”, Keskinen sanoo.

Toisaalta valimot käyttävät raaka-aineenaan romua.

“Parhaimmillaan valaminen on jätteen kierrättämistä. Kierrätys tavallaan sisältyy prosessiin.”

KAUTE-säätiön apurahat ovat seuraavan kerran haettavissa tammikuussa 2020. Lue lisää apurahoista.

Kuva: Miikka Kiminki


KAUTEn hallituksen uudet jäsenet esittäytyvät

Säätiön hallituksen uudet jäsenet, Väestörekisterikeskuksen ylijohtaja Janne Viskari ja Vaasan yliopiston liiketaloustieteen professori Vesa Suutari, ovat molemmat innoissaan vastikään alkaneesta hallitustyöskentelystä. Diplomi-insinööri Viskari ja kauppatieteiden tohtori Suutari tuovat KAUTEn hallitukseen näkemystä niin tekniikan kuin kauppatieteiden saralta.

Väestörekisterikeskus ja maistraatit yhdistyvät vuoden 2020 alussa uudeksi Digi- ja väestötietovirastoksi, jonka pääjohtajaksi Janne Viskari on nimitetty. Viskari uskoo, että KAUTEn hallituksessa työskentelystä on hyötyä digitalisaatiota painottavassa uudessa virastossa. Säätiö on viime vuosina tukenut muun muassa tekoälyyn liittyvää tutkimusta.

“Odotan innoissani, että saan uutta tulokulmaa siihen, mitä akateemisessa maailmassa tapahtuu. Digitalisaatio ja tekoäly linkittyvät suoraan työhömme, sillä yksi uuden viraston keskeisistä tehtävistä on edistää yhteiskunnan digitalisaatiota”, hän sanoo.

Kansainväliseen johtamiseen erikoistunut Vesa Suutari haluaa seurata läheltä kauppatieteellisen tutkimuksen kehitystä Suomessa. Säätiölle tuleviin apurahahakemuksiin tutustuminen on tähän oiva mahdollisuus.

“KAUTE-säätiö tarjoaa näköalapaikan kauppatieteellisen tutkimuksen tarkasteluun. On kiinnostava nähdä, minkälaista tutkimusta alalla nykyään tehdään ja mitä kansainvälisiä mahdollisuuksia suomalaisella tutkimuksella on”, Suutari sanoo.

Tutkimustieto päätöksenteon ja käytännön sovellusten pohjana

Hallituksen uudet jäsenet pitävät yhteiskunnallista vaikuttavuutta olennaisena osana tutkimuksen tekoa. Teknologian ja talouden kaltaisten laajojen aiheiden osalta tutkimustiedon soveltaminen käytäntöön on ensisijaisen tärkeää.

“Tutkimus määrittelee esimerkiksi sen, minkälaista teknologiaa käytämme. Kaikki lähtee perustutkimuksesta, mutta Suomen kilpailukyvyn kannalta meidän on pidettävä mielessä myös tutkimuksen mahdolliset sovelluskohteet”, sanoo Janne Viskari.

“Kauppatieteillä on kovaa yhteiskunnallista kysyntää, ja niiden merkitys korostuu monilla eri aloilla. Kun kansainvälinen kilpailu kovenee, meidän on pystyttävä kehittämään yritystemme toimintaa. Liiketaloudellinen osaaminen on todella tarpeen monen tyyppisissä organisaatioissa niin yksityisellä, julkisella kuin kolmannella sektorilla”, Vesa Suutari sanoo.

Suutari ja Viskari uskovat, että tutkittua tietoa tulisi hyödyntää nykyistä enemmän päätöksenteossa. Nopeasti kehittyvässä maailmassa tietopohjaa on uudistettava jatkuvasti kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.

“Yhteiskunnan ja yritystoiminnan kehittämisen tulisi pohjata entistä enemmän faktatietoon. Tieto vanhenee nopeasti, joten on tärkeää pysyä ajan tasalla ja seurata, mitä tieteessä kulloinkin tapahtuu”, Suutari sanoo.

Monialainen yhteistyö on rikkaus

Viskari ja Suutari pitävät KAUTEn toiminnan monitieteisyyttä arvokkaana. Eri alojen väliselle yhteistyölle olisi tilausta yhteiskunnassa laajemminkin.

“Tarvitsemme enemmän verkostoitunutta toimintaa niin yksityisellä kuin julkishallinnon puolella. Maailma muuttuu niin nopeasti, että yhteistyö on ainoa tapa kehityksessä mukana. Organisaatioiden ei kannata enää sulkeutua itseensä ja toimia yksin”, Viskari sanoo.

Yhteistyön myötä kaikkien ei tarvitse keskittyä samoihin asioihin, vaan osaamista voi eriyttää. Vesa Suutari ottaa esimerkiksi korkeakouluyksiköt, jotka keskittyvät eri painoalueisiin.

“Mielestäni profiloituminen on ollut valtakunnallisesti hyvä trendi. Kun yksiköt keskittyvät tiettyihin asioihin, pystymme luomaan vahvempia osaamiskeskittymiä ja siten kehittämään toiminnan laatua”, hän sanoo.

Eri osaamisalueiden välinen yhteistyö näkyy myös KAUTE-säätiön hallituksessa, mikä saa hallituksen uusilta jäseniltä kiitosta.

“Säätiön hallitus on monipuolinen, ja sen jäsenet tuovat pöytään näkemyksiä eri suunnista. Porukassa on osaajia sekä teknillisistä että kauppatieteistä, kuten myös akatemian sisä- ja ulkopuolelta. Tämä on rikkaus”, Janne Viskari sanoo.