Apurahat 2018

KAUTE-säätiön vuoden 2018 apurahat clean tech alueelle ovat haettavina 8.-31.1.2018. Apurahoja myönnetään ainoastaan Puromäen ja Santasalon erikoisrahastoista. Lisäksi Tutkijat maailmalle –vaihto-ohjelman apurahat ja PoDoCo-apurahat ovat haettavissa erikseen maaliskuussa ja kauppatieteiden vaihto-apurahat huhtikuussa. 

Aimo Puromäen erikoisrahaston apurahat

Rahastosta myönnetään apurahoja energiantuotannon, energiatehokkuuden ja energiaan liittyvien ympäristövaikutusten tutkimus- ja opetustoimintaan. Apurahoja myönnetään kauppatieteiden ja tekniikan tutkimustyön ja jatkotutkintojen, ensisijaisesti väitöskirjatutkimusten rahoitukseen.

Niilo ja Lauri Santasalon erikoisrahaston apurahat

Rahaston tarkoituksena on tukea puhtaan teknologian (cleantech) prosessien ja infektiohallinnan tutkimusta ja kehitystyötä biotekniikan, farmasian ja terveydenhuollon aloilla. Kohdealueena on myös puhtaiden vesien valmistus ja valvonta. Apurahoja myönnetään kauppatieteiden ja tekniikan tutkimustyön ja jatkotutkintojen, ensisijaisesti väitöskirjatutkimusten rahoitukseen.

Hakeminen

Rahastoista myönnetään apurahoja ensisijassa väitöskirjatutkimusten rahoitukseen sekä tutkimuksesta johtuviin kuluihin.

1) Kannustusapuraha on tarkoitettu nuorille väitöskirjaansa valmisteleville tutkijoille. Kannustusapurahan voi käyttää harkitsemallaan tavalla tutkimusta edistämään. Apurahan määrä vuonna 2018 on 6000 euroa.

2) Työskentelyapurahat on tarkoitettu väitöskirjaopiskelijoille ja tohtoreille päätoimista tutkimustyötä varten. Apurahan määrä vuonna 2018 on 12 000 (6 kuukauden apuraha), 22 000 (12 kuukauden apuraha).

3) Kuluapuraha on tarkoitettu tutkimus- opetus- tai julkaisutyöstä aiheutuvien kulujen kattamiseen. Kuluapuraha voi käyttää myös ulkomaille suuntautuvien matkakulujen kattamiseen vähintään viikon mittaisiin tutkimusvierailuihin. Säätiön apurahaa ei myönnetä yksittäiseen konferenssivierailuun. Apurahan määrä vuonna 2018 on enintään 5000 euroa.

Hakeminen tapahtuu KAUTEn apurahapalvelun kautta, https://kaute.apurahat.net/kaute/

Apurahahakemukset liitteineen ja lausuntoineen tulee jättää 31.1.2018 klo 23.59 mennessä.

Tiedot hakumenettelystä saa säätiön kotisivulta https://kaute.fi  kohdasta ”Apurahojen haku”. Myöhästyneitä apurahahakemuksia ei käsitellä. Tietoja aiemmin myönnetyistä apurahoista löytyy ”Myönnetyt apurahat”.

Tutkijat maailmalle apurahat

Tutkijat maailmalle -ohjelma tarjoaa apurahoja tekniikan ja kauppatieteiden tutkimukseen ulkomailla. Tutkijat maailmalle on kaupan ja tekniikan alan säätiöiden yhteinen tutkijavaihto-ohjelma. Ohjelman tarkoitus on tukea tekniikan tai kauppatieteiden tutkijoita, jotka lähtevät tekemään kunniahimoista tutkimustyötä jossakin korkeatasoisessa ulkomaisessa yliopistossa tai tutkimuslaitoksessa. Myös yrityksissä toimivat tutkijat voivat hakea apurahaa.

Säätiöiden yhteisenä tavoitteena on suomalaisen teollisuuden ja liike-elämän toimintaedellytysten parantaminen kannustamalla tutkijoita kansainvälisyyteen ja monipuoliseen urakehitykseen kauppa- ja teknillistieteellisillä aloilla.

Ohjelman seuraava hakukierros järjestetään keväällä 2018. Hakuaika alkaa 1.3.2018 ja päättyy 31.3.2018. Lisätietoja ohjelman verkkosivuilla.


Matti Suominen hallituksen puheenjohtajaksi

Säätiön hallituksen uusi puheenjohtaja: “Tämä on herkullista aikaa olla mukana KAUTE:n toiminnassa”

KAUTE-säätiön hallituksen uusi puheenjohtaja, Aalto-yliopiston rahoituksen professori Matti Suominen toivoo, että kauppa- ja teknillistieteellistä tutkimustietoa vietäisiin entistä enemmän suomalaisen elinkeinoelämän tarpeisiin.

Kun Matti Suominen oli 16-vuotias, hän peri pienen määrän osakkeita. Nuorukainen innostui rahoitusmarkkinoista ja halusi ymmärtää niiden toimintaa. Kiinnostus vei Suomisen opiskelemaan rahoitusta ensin Helsingin kauppakorkeakouluun ja myöhemmin Pennsylvanian yliopistoon, josta hän valmistui tohtoriksi.

Suominen on vuosien varrella työskennellyt rahoituksen parissa niin yliopistomaailman kuin teollisuuden leivissä. Hän aloitti työuransa arvopaperivälittäjänä, mutta akateeminen ura vei lopulta voiton. Suominen on toiminut rahoituksen professorina Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa vuodesta 2006 lähtien.

“Tarkoitukseni ei ollut ryhtyä tutkijaksi, mutta se vei mukanaan. Työtäni ohjaa uteliaisuus. Olen kiinnostunut monenlaisista asioista, ja haluan selvittää, miten asiat oikeasti ovat”, Suominen kertoo.

Ketterää ja kestävää tukea tutkimukselle

Monelle suomalaiselle kauppatieteilijälle ja teknillisten alojen tutkijalle KAUTE-säätiö on tuttu, mutta tekemistä pienen säätiön tunnettuuden lisäämisessä riittää vielä. Hallituksen tuoreena puheenjohtajana Suomisen tavoitteena onkin kasvattaa KAUTE:n näkyvyyttä.

“KAUTE on pieni ja ketterä toimija. Meillä on kyky reagoida nopeasti: olemme esimerkiksi pystyneet antamaan rahoitusta sitä tarvitseville tutkijoille hyvin nopealla aikataululla”, Suominen kertoo.

Erityisen tärkeänä Suominen pitää säätiön pyrkimystä tukea hankkeita, joiden tuottamasta tiedosta on hyötyä suomalaiselle elinkeinoelämälle. Rahoitusalan tutkimustuloksia voivat hyödyntää esimerkiksi sijoitusrahastot.

Vaikuttavuuden lisäksi kestävyys on arvo, jonka nimeen säätiö liputtaa. Se kirjattiin vastikään virallisesti myös säätiön strategiaan: tavoite on tukea suomalaisen elinkeinoelämän kestävää uusiutumista.

“Tämä voi näkyä käytännössä silloin, kun arvioimme, mitä hankkeita säätiö tukee”, Suominen sanoo.

Aitiopaikka kehittyvän tietoyhteiskunnan tarkasteluun

KAUTE-säätiö on perustamisestaan vuodesta 1956 lähtien tarjonnut aitiopaikan kauppa- ja teknillistieteellisten alojen kehityksen tarkasteluun. Alojen tutkiminen ei ole koskaan ollut yhtä ajankohtaista kuin nyt.

“Tämä on hirveän herkullista aikaa olla KAUTE-säätiön toiminnassa mukana. Tekniikka muuttaa kaupankäynnin vanhoja tapoja valtavalla vauhdilla, kun esimerkiksi Amazonin kaltaiset verkkokaupat korvaavat perinteisiä toimijoita. Voimme vain odottaa, mitä kaikkea tekoäly muuttaa”, Suominen sanoo.

KAUTE on viime vuosina järjestänyt muun muassa juuri tekoälyn ja digitalisaation tutkimukseen keskittyviä teema-apurahahakuja. Tietoyhteiskunnan kehitys on aihe, jonka tutkimusta Suominen toivoo säätiön tukevan myös tulevaisuudessa. Esimerkiksi e-learning eli sähköinen oppiminen luonnollisesti kiinnostaa professoria.

“On vain ajan kysymys, milloin pystymme kehittämään sähköisiä oppimisympäristöjä, jotka ainakin osin korvaavat professorit luokkahuoneessa. Meillä on koulutuksen ykkösmaana suuri potentiaali tehdä sähköisestä oppimisesta merkittävä liiketoiminnan alue”, Suominen sanoo.

Kuka?

Matti Suominen, s. 1963, on KAUTE-säätiön hallituksen puheenjohtaja ja Aalto-yliopiston rahoituksen professori. Hänet valittiin marraskuussa 2017 Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulun tutkimuksesta vastaavaksi varadekaaniksi.

Teksti: Kira Keini / Kaskas Media

 


PoDoCo-rahoitus: Lasertohtori palaa Savoon

Tohtoreita ja yrityksiä yhdistävä Post Docs in Companies -ohjelma on siivittänyt jo 64 tohtoria elinkeinoelämän palvelukseen. Ohjelman myötä ensimmäiset tohtorit ovat työllistyneet yrityksiin pysyvästi. Samalla pienet ja suuret suomalaisyritykset ovat saaneet tuoretta tutkimusosaamista innovaatioitaan vauhdittamaan. Syksyn apurahahakukierroksella rahoitettiin 15 uutta tohtorien ja yritysten yhteistyöprojektia.  

Uusia ratkaisuja rakennusdatan hallintaan ja kudosten 3D-tulostamiseen

PoDoCo-ohjelman syksyn 2017 hakukierrokselle osallistui lähes 500 nuorta tai pian valmistuvaa tohtoria ja 40 yritystä. Tohtoreiden ja yritysten yhteistyöprojekteja syntyi yhteensä 28 kappaletta, joista rahoitettiin 15. Syksyn apurahahakukierroksella rahoitetuissa PoDoCo-projekteissa tohtorit tutkivat muun muassa optisten komponenttien uusia ohutkalvopinnoitteita, 3D-biotulostuksen mahdollisuuksia kudosten valmistukseen ja rakennusteollisuuden datan käyttöä uusien elinkaaripalveluiden tarjoamiseksi. PoDoCo-ohjelman  edistää tohtoreiden työllistymistä yksityiselle sektorille ja tukee yritysten uusiutumista.

Kati Stranius tutkii yhdessä Leppävirtalaisen Oplatekin kanssa optisten komponenttien ohutkalvopinnoitteita tavoitteena avata yritykselle uusia asiakassegmenttejä lasersovellusten alueelta. ”Yhteistyö Oplatekin kanssa tarjoaa minulle mahdollisuuden palata takaisin Suomeen ja työllistyä kotiseudulleni Pohjois-Savoon, jossa voisin hyödyntää tohtorintutkinnon ja ulkomailla vietetyn tutkimusjakson kautta hankkimaani osaamistani alueen elinkeinoelämän hyväksi”, tohtori Kati Stranius kuvaa projektin merkitystä itselleen. ”Vahvan osaamisen lisäksi sujuvan yhteistyön Oplatekin kanssa takaa myös vahva osaamiseni Savon murteesta”, Stranius lisää nauraen.

PoDoCo-ohjelma tarjoaa myös nuorille yrityksille oivia mahdollisuuksia hyödyntää uusinta akateemista tutkimusta. Esimerkiksi 3D-tulostusteknologioihin erikoistunut 3DTech Oy tutkii yhdessä Sanna Turusen kanssa 3D-biotulostuksen mahdollisuuksia kudosten valmistamiseen. ”Lääketieteen alalla on jatkuva pula elinluovuttajista, minkä vuoksi biotulostamisesta etsitäänkin ratkaisua tähän ongelmaan”, taustoittaa 3DTech Oy:n perustaja ja omistaja Tomi Kalpio projektia. ”Vaikka biotulostus on edennyt suurin harppauksin, tarvitaan vielä ratkaisuja muun muassa prosessin tarkkuuden, solujen elinkelpoisuuden sekä erilaisia materiaaliyhdistelmiä sisältävien rakenteiden tulostamisen parantamiseksi ennen kuin kokonaisen elimen tulostaminen mahdollistuu. Tämän projektin kautta on tarkoitus taklata näitä haasteita”, Sanna Turunen täydentää projektin tavoitteita.

Eräs tohtorin palkkaavista yrityksistä on Granlund Oy, joka kehittää yhdessä Pal Sudip Kumarin kanssa rakennusdatan käyttöä rakennuksen elinkaaren aikana rakennuksen energiatarpeiden ja rakennuksen käyttökustannusten pienentämiseksi. ”Kehitettävän BDaaS (building data as a service) -konseptin avulla pystytään käsittelemään valtavia määriä heterogeenistä rakennusdataa sekä tuottamaan niiden pohjalta järjestelmällisiä ja yksilöityjä dataratkaisuja. Näin voidaan edistää parempien käyttö- ja kunnossapitomenetelmien kehitystä sekä parantaa rakennusten energia- ja kustannustehokkuutta ja loppukäyttäjien hyvinvointia”, kertoo innovaatio ja kehitysjohtaja Tuomas Laine Granlundilta.

 

Ensimmäiset PoDoCo-tohtorit työllistyneet yrityksiin

Ensimmäiset tohtorien ja yritysten yhteiset PoDoCo-projektit käynnistyivät syksyllä 2015 ja ovat päättyneet kuluvan vuoden aikana. Ohjelman kautta useat tohtorit ovat työllistyneet pysyvästi yritysten palvelukseen.

Sekä tohtoreiden että yritysten kokemukset yhteistyöprojekteista ovat hyvät. Eräs esimerkki on KONEen ja Juho Kokkalan yhteistyöprojekti. ”KONEella on erinomaisia kokemuksia PoDoCo-ohjelmasta. Panostamme paljon asiakaskokemukseen, joten haluamme ymmärtää yhä paremmin, miten rakennuksissa ja niiden välillä liikutaan. Juho Kokkalan projekti hissien henkilöliikenteen ennustamiseksi ja siten matkustajien palveluaikojen minimoiseksi sopi tähän erinomaisesti. PoDoCo-projektin päätteeksi saatoimmekin palkata tekniikan tohtorin jatkamaan tutkimustyötään people flow -suunnittelutiimissämme”, kertoo Samu Salmelin, KONEen Services and Solutions R&D -yksikön johtaja. ”PoDoCo-projekti vaikutti käänteentekevästi urani suuntaan”, täydentää matemaattisen mallintamisen parissa KONEella jatkava Juho.

Seuraava apurahahakukierros keväällä 2018

PoDoCo-ohjelman seuraava apurahahakukierros järjestetään 1.3–15.4.2018. Ohjelmaan voi osallistua toimialariippumattomasti mikä tahansa yritys ja kuka tahansa väitöskirjan vastikään tehnyt tai lähiaikana väittelevä henkilö.

PoDoCo -ohjelmaa rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Maa- ja vesitekniikan tuki ry, Svenska Kulturfonden, Tekniikan edistämissäätiö, KAUTE-säätiö, Liikesivistysrahasto, Maj ja Tor Nesslingin säätiö ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö sijoittaen yhteensä ohjelmaan vuosittain lähes miljoona euroa. Tämä mahdollistaa arviolta 35 kokovuosiapurahan myöntämisen vuosittain.

PoDoCo-ohjelman syksyn 2017 apurahat myönnettiin seuraaville henkilöille:

 

Nimi Yhteistyöyritys Ala Apuraha (€) Säätiö
Akram Saad Ullah CubiCasa Tietojenkäsittely ja informaatiotieteet 14 000 Liikesivistysrahasto
Bhattacharjee Arnab Herantis Pharma Oyj Kliininen lääketiede 28 000 Jenny ja Antti Wihurin rahasto
Bruzzo Escalante John Flowrox Oy Koneenrakennus 28 000 Jenny ja Antti Wihurin rahasto
Ghasemi Mehdi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ry Kieli- ja kirjallisuustieteet 28 000 Suomen Kulttuurirahasto
Ketonen-Oksi Sanna Talent Vectia Oy Tulevaisuudentutkimus 28 000 Suomen Kulttuurirahasto
Klemetti Rudolf Myontec Oy Terveystieteet 28 000 Liikesivistysrahasto
Kurkela Jari Firstbeat Technologies Oy Terveystieteet 28 000 Suomen Kulttuurirahasto
Mardoukhi Ahmad Robit Plc Materiaalitekniikka 28 000 Jenny ja Antti Wihurin rahasto
Najafi Jabdaraghi  Robab Summa Semiconductor Oy Nanoteknologia 28 000 Tekniikan edistämissäätiö
Nguyen Trung Hieu Elisa Oyj Tietojenkäsittely ja informaatiotieteet 28 000 Tekniikan edistämissäätiö
Pal Sudip Kumar Granlund Oy Koneenrakennus 28 000 Jenny ja Antti Wihurin rahasto
Rimpiläinen Tommi RoadCloud Elektroniikan tutkimusala 28 000 Suomen Kulttuurirahasto
Stranius Kati Oplatek Group Oyj Materiaalitekniikka 28 000 KAUTE säätiö
Turunen Sanna 3DTech Oy Materiaalitekniikka 28 000 Suomen Kulttuurirahasto
Vrzakova Hana Stereoscape Tietojenkäsittely ja informaatiotieteet 21 000 Tekniikan edistämissäätiö

 

 

Lisätietoja:

PoDoCo-ohjelman päällikkö, Essi Huttu, DIMECC Oy, essi.huttu(at)dimecc.com, puh. 040 840 9259

PoDoCon johtoryhmän puheenjohtaja, Yrjö Neuvo, Aalto-yliopisto, yrjo.neuvo(at)aalto.fi

 

 


Samuel Pihan blogi

 

 

7.12.2017
Palaanko rikkaampana miehenä?

Ensi viikolla palaan Kanadasta Suomeen. Mitä jäi käteen?

Minulla oli kaksi tavoitetta. Ensinnäkin halusin syventää ymmärrystäni kokeellisesta kuluttajatutkimuksesta. Nyt olen puoli vuotta istunut suunnittelemassa koeasetelmia ja tarkkailemassa aineistonkeruutilanteita. Ehkä en kuluttajapsykologian huippuasiantuntijaksi tullut, mutta perusvalmiudet lienevät nyt hallussa. Tulevina kuukausina jatkan yhteistyötä kanadalaisten kanssa Suomesta käsin. Ehkä pääsen soveltamaan uusia taitojani.

Toinen tavoitteeni oli verkostoituminen. Sitä tein koko rahan edestä. Olen keskustellut kymmenien uusien ihmisten kanssa, lounailla, kahvilla, kapakoissa, museoissa ja jopa tutkimusseminaareissa. Näiden keskusteluiden syvin anti ei ole kuitenkaan se, että minulla olisi tulevaisuudessa enemmän ulkomaisia kontakteja. Opin niistä jotain paljon merkittävämpää. Opin ymmärtämään amerikkalaisen ja eurooppalaisen kuluttajatutkimuksen eroa.

Amerikassa lähtökohta on usein teoria. Kun uutta tutkimusta suunnitellaan, kysytään miten tutkimus laajentaa nykyistä teoriaa. Sitten mietitään, miten teorialaajennusta voisi testata. Euroopassa liikkeelle lähdetään useammin ilmiöstä. Havaitsemme ympäristössämme jotain jännittävää ja alamme pohtia, mistä havainnossamme on kyse – ja päädymme uusiin teoreettisiin ideoihin.

Ennen tutkimusvierailua olin hiukan turhautunut ilmiölähtöiseen tutkimukseen, koska mielestäni teorialähtöisyys oli tieteellisempää. Minähän olen aina halunnut tehdä ns. luonnontieteellistä kuluttajatutkimusta. Nyt olen nähnyt, että jos tavoitteena on vain täydentää teoriaa, uudet ja hyödylliset ideat jäävät helposti huomaamatta. Teoria voi tappaa luovuuden.​

Keskeisin oivallukseni on, että Euroopan pitää oppia Amerikalta, mutta Amerikankin pitää oppia Euroopalta. Parasta tiedettä syntyy, kun teoria ja ilmiö ovat tasapainossa. Paljon kiteytyi lähimmän Kanadan-kollegani Shirishin toteamukseen: ”You have the ideas and contextual creativity, I have the theoretical knowledge. Our cooperation is a perfect match.”

Tämä vierailu on rikastuttanut mieltäni paljon, ja on minulla konkreettisiakin näyttöjä. Viime blogitekstissäni tuumailin, saankohan väitöskirjan täällä tehtyä. Kerrottakoon, että käsikirjoitus on valmis ja odottaa ohjaajien kommentteja sekä kevään editointikierroksia. Loppu on lähellä!​

Hyvää joulua lukijoille!

 

11.9.2017
Pikkujoulu oli portti maailmalle

Kolmannes tutkimusvierailustani Kanadaan, Wilfrid Laurier Universityyn Ontarioon, on takana. Kaikki alkoi oppiaineemme pikkujoululounaalta kolme vuotta sitten. Istuin sattumalta vierailevan kanadalaisprofessori Nicole Coviellon viereen.

Pian ilmeni, että Coviellon lähimpiin kollegoihin kuuluu Tripat Gill. Gill on tunnettu tutkimuksistaan kuluttamisen evoluutiopsykologiasta. Olin lukenut runsaasti hänen tuotantoaan. Nicole Coviello välitti terveiseni Tripat Gillille, ja kohta olinkin Gillin kanssa kirjeenvaihdossa – ja hakemassa Kautelta rahoitusta tutkimusvierailuun.

Tarkoitus oli lähteä tammikuussa 2017. Mutta perheeseemme syntyi esikoinen vain kuukautta aikaisemmin. Matka lykkääntyi puolella vuodella. Tuoreena isänä tajusin myös, ettei vauvan kanssa voi asua missä tahansa halvassa opiskelijakommuunissa. Laitoin nopeasti täydennyshakemuksen Kautelle, ja Kaute myönsi lisärahoituksen. Säätiön joustavuus muuttuneessa elämäntilanteessa tuntui hyvältä.

Heinäkuussa 2017 pääsimme lähtemään, ja nyt olen jo työn imussa. Päätavoitteeni on opetella kokeellista kuluttajatutkimusta, mihin ei Turun kauppakorkeakoulussa ole mahdollisuuksia. Isäntäni Tripat Gill jatko-opiskelijoineen ovat ottaneet minut mukaan tutkimukseensa vaikutusvallan evoluutiopsykologiasta. Aiomme kirjoittaa konferenssipaperin ja myöhemmin täyden artikkelin.

Olen myös kirjoittanut johdantoa artikkeliväitöskirjaani. Yhteisen nimittäjän löytäminen artikkeleilleni on ollut aikamoinen tehtävä. Artikkelit käsittelevät aivan erillisiä kuluttamisen ilmiötä. Siksi johdannon abstraktiotaso pitää nostaa erittäin korkealle. Mitä korkeammalle tason nostaa, sitä vaikeampi sitä on argumentoida. Onneksi en taida olla ainoa tohtoriopiskelija, joka on ongelman kanssa paininut.

Ensimmäinen kolmannes – kaksi kuukautta – on kulunut nopeasti. Edessä on neljä kuukautta. Jos joulukuuhun mennessä osaan tehdä kuluttajatutkimusta labrassa, olen tyytyväinen. Valmis väitöskirjakäsikirjoitus olisi kiva lisä, mutta sitä voin tehdä pitkälle ensi kevääseen. Aloitin tutkinnon syksyllä 2014, muutama kuukausi ennen kohtalokasta pikkujoululounasta, ja ihanteeni olisi valmistua neljässä vuodessa. Onnistuukohan?

 

7.12.2016
Kreikan kielen harjoituksia

Nuoruudessaan filosofi Bertrand Russell oli yksinäinen. Hän vietti teinivuotensa 1880-luvun viktoriaanisessa kartanossa.

Russell oli täynnä mullistavia, rohkeita ajatuksia, joita hän ei uskaltanut kertoa kenellekään. Jos hän yrittikin puhua ideoistaan, hänen perheensä vain nauroi – ehkä hyväntahtoisesti, mutta nuorukainen koki sen lannistavaksi. Niinpä Russell pysyi hiljaa ja vaelteli Southgaten niittyjen poikki, itsemurhaa jatkuvasti hautoen.

Russell kirjoitti ajatuksiaan pieneen vihkoseen, jonka kannessa luki ”Kreikan kielen harjoituksia”. Hän raapusti muistiinpanonsa kreikkalaisilla kirjaimilla. Kukaan ei saisi tietää, mitä Russell pohtii vapaan tahdon ongelmasta, omatunnon alkuperästä ja kristinuskon vanhakantaisuudesta.

Vasta Cambridgen yliopistoon päästyään Russell ymmärsi, ettei hänen tarvinnut olla ajatuksineen yksin. Russell vapautui – ja alkoi kukoistamaan.

Luettuani Bertrand Russellin muistelmat olen ymmärtänyt, kuinka onnekas olenkaan ollut. Olen koko ikäni saanut kasvaa ja oppia ympäristössä, jossa sosiaaliset odotukset eivät lannista minua – päinvastoin. Paitsi kotona, myös peruskoulussa ja lukiossa minulle opetettiin, että jos saan huikean mutta hullun idean, minun pitää heittää bensaa liekkeihin eikä yrittää tukahduttaa ajatusta sovinnaisuuden snufferilla.

Suomalainen yliopisto näyttäytyy minulle kuitenkin joltain muulta kuin Cambridge Russelille. Niiden kuuden vuoden aikana, kun olen yliopistolla eritasoisia tutkintojani suorittanut, olen ikäväkseni huomannut, että opiskelijoiden ja tutkijoiden hullut ideat kaatuvat usein sosiaalisiin paineisiin.

Näin on käynyt minullekin. Olisin halunnut kirjoittaa kandidaatintyöni seksivälinekaupasta, mutta kirjoitinkin sen autokauppojen sijoittumisesta Turun alueella. En halunnut erottua joukosta liikaa. Graduvaiheessa uskalsin sentään koetella rajojani ja tein tutkielman asiakasvessojen roolista vähittäiskaupassa. Väitöskirjani käsittelee vessahädän vaikutuksia ostokäyttäytymiseen, kuluttajien asenteita hyönteisruokaa kohtaan, ja seksuaalisuuteen liittyvää kuluttamista.

Riskin kaihtaminen saa meidät valitsemaan turvallisen aiheen, josta epäilemättä saa kelpo tutkimuksen mutta jolla on vain vähän kauaskantoisia seurauksia. Filosofi Thomas Kuhn nimittäisi tätä ehkä normaalitieteeksi. Normaalitieteessä vallitsevat yleisesti hyväksytyt lähtökohdat, vankat peruskivet, joiden päälle sovinnainen tutkimus tiili tiililtä muuraa jotain uutta mutta pientä.

Bertrand Russell ei tyytynyt turvalliseen mutta tukahdutettuun rooliin viktoriaanisena muurarina. Hän otti riskin, toi kreikan kielen harjoituksensa julki ja mullisti 20. vuosisadan tieteenfilosofian. Eikä kukaan enää nauranut.

Kuinkahan suuri osa mullistavista tutkimusideoista on jäänyt pinnan alle kytemään vain sosiaalisen paineen vuoksi? Kuinkahan monta tieteellistä vallankumousta tiedeyhteisö on vuosikymmenien varrella kukistanut? Voisikohan suomalainen yliopisto olla kuin Russellin aikakauden Cambridge?

Hulluja kysymyksiähän nämä ovat..

 

27.5.2016
Vaaliväittelyistä tutkijakammioon

Vuosikymmen sitten isoveljeni joutui lukiossa kirjoittamaan mielipidekirjoituksen vapaavalintaisesta aiheesta.

Tehtävä oli vaikea. Aina kun veljeni hoksasi sopivan aiheen ja teesin, hänen mieleensä tulvi vastaväitteitä. Mielipiteen muodostaminen ja johdonmukainen puolustaminen tuntui mahdottomalta.

Niinpä isoveljeni päätyi kirjoittamaan mielipidekirjoituksen, jossa hän vastusti mielipidekirjoitusten kirjoittamista. Kun yläasteikäisenä kuuntelin veljeni kertomusta, se tuntui lähinnä hassulta. Kesti vuosikausia oivaltaa tarinan nerokkuus.

Opiskeluaikana harrastin politiikkaa. Poliittiset näyttämöt olivat mahtava paikka harjoitella esiintymistä ja argumentointia.

Kun kiertelin kuntavaaleissa Turun lukioiden vaaliväittelyitä, ymmärsin saman minkä veljeni ymmärsi jo lukion penkillä.

En kyennyt muodostamaan järkkymätöntä mielipidettä mihinkään. Mitä syvemmin perehdyin asiaan kuin asiaan, sitä enemmän näin järkeviä vasta-argumentteja. Aloin myös ymmärtää, miksi poliittiset vastustajat näkevät asian toisin kuin minä. Yhteen mielipiteeseen takertuminen olisi tuntunut mielestäni itsepetokselta.

Äänestäjät eivät pitäneet jolpista, joka muuttaa näkemyksiään alinomaa. Kuntavaalit päättyivät osaltani 29 ääneen ja vertauslukusijaan 657.

Jättäydyin politiikasta ja suoritin maisterintutkinnon. Tein uravalintani ja aloitin jatko-opinnot Turun kauppakorkeakoulussa. Tiedemaailma houkutteli minua jo yläasteella. Nykyään ymmärrän, miksi.

Tieteessä minulla on oikeus – jopa velvollisuus – muuttaa näkemyksiäni järkiargumenttien perusteella. Minun ei tarvitse pitäytyä näkemyksissäni vain siksi, että olen jo valinnut puoleni.

Myönnän, että olen monesti rakastunut yksittäisiin ideoihin, teorioihin tai paradigmoihin. Mutta olen myös monesti hylännyt rakkauteni, koska rakastettuni ei ollutkaan sitä, miltä se aluksi näytti.

Opiskeluaikana rakastin yksilönvapausaatetta. Tutkimussuunnitelmaa kirjoittaessani olin vakuuttunut evoluutiopsykologisen teorian ylivertaisuudesta. Tohtorikoulutuksen alussa vannoin positivistisen tieteenfilosofian nimeen.

Usein rakkauteen liittyi avoin viha vastakkaisia ajattelutapoja kohtaan. Menin Hesarin sivuille asti nälvimään folkloristeja. Nyttemmin olen tajunnut, että folkloristitkin kantavat kortensa kekoon. Olin itse kapeakatseinen.

Karl Popper kirjoittaa: ”Aina kun jokin teoria näyttäytyy sinulle ainoana mahdollisuutena, et todennäköisesti ymmärrä joko itse teoriaa tai sitä ongelmaa, joka teorian on määrä ratkaista.”

Kriittinen tieteellinen ajattelu on myllertänyt arvomaailmaani pohjamutia myöten. Vuodet kauppakorkeakoulussa ovat opettaneet, että ilmiötä pitää katsoa niin monesta suunnasta kuin mahdollista. Vain siten maailmasta saa totuudenmukaisen kuvan.

Näen Turun tuomiokirkon sekä tutkijahuoneeni että asuntoni ikkunasta. Pääsen ihailemaan kirkkoa päivittäin kahdesta vastakkaisesta suunnasta. Molemmat maisemat ovat upeita ja paljastavat rakennuksesta hieman eri osia.

Olisi hölmöä kysyä, kumpi maisemista on oikea.